Kokemukset kiireestä ja työn kuormituksesta korona-aikana eroavat niin lähi- ja etätyötä tekevien kuin eri alojenkin välillä. Muutokset pandemiaa edeltävään aikaan nähden ovat yleisellä tasolla pieniä, mutta yksittäisten palkansaajien kokemuksissa on viitteitä polarisaatiosta. Joidenkin kohdalla työ on kuormittanut entistä enemmän, toisilla työtilanne on keventynyt.
Keväällä 2020 alkaneiden rajoitusten myötä etätyöstä tuli Euroopassa tavanomainen työnteon tapa monille sellaisille, jotka eivät olleet aiemmin työskennelleet etänä. Huhtikuussa 2020 kolmasosa eurooppalaisista kertoi siirtyneensä työskentelemään kotoa käsin koronatilanteen vuoksi. Euroopan maiden välillä oli kuitenkin suuret erot etätyön tekemisessä kotona. Eniten kotiin töitä tekemään siirtyneitä oli Suomessa (yli 60 %) ja vähiten Romaniassa (alle 20 %). (Eurofound, 2020.)
Suomessa koronakriisi on vaikuttanut työoloihin suurimmalla osalla palkansaajia. Vaikutukset ovat olleet sekä positiivisia että negatiivisia (Sutela & Pärnänen, 2021.)
Positiiviset vaikutukset näyttävät kasautuvan etätyötä tekeville, negatiiviset lähityötä tekeville ja erityisesti naisille. Etätyötä tekevät naiset kokivat vaikutuksia työn ja muun elämän yhteensovittamisessa sekä terveydessä. (Sutela, 2021.)
Tarkastelemme tässä artikkelissa palkansaajien omakohtaisia kokemuksia työelämästä korona-aikana Suomessa. Keskitymme erityisesti naisten ja miesten kokemuksiin työn määrästä, kuormittavuudesta ja yhteisöllisyydestä korona-aikana.
Ensimmäinen aineisto muodostuu verkkokyselyaineistosta, jolla tutkittiin palkansaajien työelämän laatua koronakriisin aikana. Kysely toteutettiin maaliskuun ja toukokuun 2021 välisenä aikana työvoimatutkimuksen yhteydessä. Otos kattoi yhteensä 1 831 iältään 15—67-vuotiasta palkansaajaa. Kyselyn vastausprosentti oli 47.
Artikkelin toinen aineisto muodostuu 18 puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka tehtiin sellaisille em. verkkokyselyyn vastanneille, jotka olivat antaneet suostumuksensa jatkoyhteydenottoon.
Haastatellut edustivat erilaisia perhetyyppejä, sukupuolia ja olivat eri-ikäisiä. Puolet haastateltavista teki etätyötä, puolet lähityötä. Haastattelut toteutettiin kesä-lokakuussa vuonna 2021.
Vaikka palkansaajien kokemuksissa ei verkkokyselyn perusteella näy juurikaan muutosta vuoteen 2018 verrattuna, käy haastatteluista ilmi suuriakin yksilötason eroja siinä, miten työn tekeminen, työn määrä ja kiire korona-aikana koettiin.
Kokemukset kiireestä ja kuormittumisesta vaihtelivat niin eri aloilla kuin pandemian eri vaiheissa
Koronakriisin vaikutukset työelämään -verkkokyselyssä kävi ilmi, että kiireen tuntu ei ollut lisääntynyt etätyössä keväällä 2021 (Kuvio 1). Naiset kokivat kiireen tuntua yhtä paljon etä- ja lähityössä. Sen sijaan miehillä kiireen kokemus oli yleisempää lähityössä kuin etätyössä. Etätyötä tekevillä miehillä kiireen tuntu oli vähentynyt vuodesta 2018. (Sutela & Pärnänen, 2021.)
Kuvio 1. Kiire aiheuttaa työssä erittäin tai melko paljon haittaavaa rasitusta etä-/lähityön ja sukupuolen mukaan, prosenttiosuus palkansaajista
Lähde: Sutela & Pärnänen, 2021 (Koronakriisin vaikutukset työelämään 2021 ja Työolotutkimus 2018 verkkoaineisto)
Vaikka verkkokyselyssä kiireen kokemus oli yleisempää lähityössä, myös etätyötä tekevät kertoivat haastatteluissa työkuorman suuresta määrästä ja erityisesti etätöiden alkaessa.
Kokemukset kiireestä ja kuormittamisesta vaihtelivat paitsi eri aloilla myös pandemian eri vaiheissa. Haastatteluissa naisten ja miesten kokemassa kuormituksessa ei ilmennyt merkittäviä eroja. Eroavaisuuksia oli enemmän lähi- ja etätyötä tekevien välillä sekä erityyppisten työtehtävien välillä.
Etätyöhön siirtyminen ja uuden opettelu lisäsivät työn henkistä kuormitusta etätyössä
Etätyöhön siirtyminen lisäsi sekä miesten että naisten työkuormaa. Miehet kertoivat, miten esimerkiksi it-puolella tai johtotehtävissä työyhteisön etätöihin siirtyminen aiheutti paljon työtä.
Etätyöhön siirtyneet naiset ja miehet kertoivat uusien työtapojen oppimisen aiheuttaneen lisätyötä. Opettajat ja luovilla aloilla työskentelevät joutuivat kehittämään täysin uusia tapoja tehdä työtään. Kemian tunteja tai esittävän taiteen luomisprosessia ei ollut vaivatonta siirtää kotona tehtäväksi.
”…opettajat ovat itseasiassa toteuttaneet sitä muutosta hyvin eri tavoin. Se normaalitilanteessa vuosikymmenien, ellei satojen aikana hioutunut tapa pitää luentoja. Sitten yhtäkkiä, kun on siirrytty koronan takia etäopetukseen, niin jokaisen on pitänyt itse miettiä, että mikä korvaa tätä. Ja eri ihmiset ovat korvanneet sitä vähän eri tavalla.”
(Lehtori, mies, 55–64-vuotias, etätyö)
Etätyöhön siirryttäessä haluttiin huolehtia siitä, että tietoa on riittävästi tarjolla ja viestintä toimii. Tällä oli kuitenkin kääntöpuolensa. Etätyössä tietoähky saatettiin kokea valtavaksi ja kuormittavaksi. Jotkut myös kokivat, että sähköposteihin odotettiin nopeaa reagointia myös työajan ulkopuolella. Yhteiset pelisäännöt eivät tältä osin ehkä olleet vielä selvät.
Työmäärää lisäsi myös se, ettei asioita voinutkaan etänä hoitaa enää ohimennen käytävällä kohdatessa, vaan pieniäkin asioita varten piti varata aikaa kuluttava Teams-palaveri.
Etätyöhön siirtymisen kokivat helpoimmaksi jo ennestään toimistotyötä tehneet haastateltavat. Heillä työn teon tavat tietokoneen ääressä pysyivät melko samanlaisena, vaikkakin viestintä siirtyi virtuaaliseksi.
Etätyöntekijät säästivät aikaa, kun kotoa ei enää tarvinnut lähteä työpaikalle. Se mitä tällä säästyneellä ajalla tehtiin, jakaantui kuitenkin selvästi. Osalle vuorokauteen tuli lisää aikaa nukkua ja ulkoilla, mutta kiireestä kertoville “ylimääräinen” aika oli lisää työaikaa.
”...koska teen työtä etänä, niin käytännössä pystyn alottamaan työnteon puoltuntii aikasemmin kun ei tarvii matkustaa toimistolle. Ja sit valitettavasti vastaavasti tulee herkemmin tehtyä pitkään, iltaa vasten.”
(Johtaja, mies, 35–44-vuotias, etätyö)
Aiemmin työmatka oli myös saatettu kokea palauttavana, ikään kuin siirtymänä työstä vapaa-aikaan, ja sen poisjääminen etätyössä koettiin negatiivisena.
Lisäkuormitusta oli aiheuttanut myös se, jos työn tulosta ei päässyt näkemään. Kulttuurialalla työmäärä on voitu kokea suorastaan järjettömäksi. Töitä oli paiskittu päivät pääksytysten – viikonloput, lomat ja jopa lomautusajat – mutta työ ei ole kuitenkaan realisoitunut, kun suunniteltuja tapahtumia ei rajoitusten takia voitukaan järjestää.
Etätöitä tekevillä haastateltavilla koronakriisi ei ollut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vaikuttanut työsuhteisiin. Sen sijaan lähityötä tekevistä neljä oli kokenut jonkinlaisia muutoksia työsuhteissaan pandemian vuoksi.
Lähityössä henkistä kuormitusta työmäärän lisääntymisestä – mutta myös työn vähäisyydestä
Joillakin aloilla kiire on johtunut esimerkiksi tuotannon tai myynnin kasvusta. Tällaiseen kuormitukseen suhtaudutaankin positiivisemmin, varsinkin kun muiden alojen ahdingosta puhutaan paljon julkisuudessa.
Lääkärinä työskentelevä nainen kertoi työmääränsä lisääntyneen pandemian alussa lähinnä perehdytysten ja ylimääräisten päivystysten takia, mutta palautuneen myöhemmin normaalille tasolle.
”...henkilökohtasesti tietysti hienoo, et on töitä, mutta sitten ku ystävien ja kavereitten, joittenki tuttavien kanssa juttelee, kun ne sanoo et ne on lomautettu tai on pahimmissa lopputili, niin sitä on niinku vähän vaikeena, ku ei sitä voi toitottaa et jees, meillä menee hyvin.”
(Pakkaaja, nainen, 55–64-vuotias, lähityö)
Rajoitukset ja asiakasmäärien väheneminen koskivat enemmän lähityötä tekeviä. Toisaalta työn jatkuminen nähtiin positiivisena sekä se, ettei rajoitusten myötä tarvinnut työskennellä niin myöhään kuin aiemmin.
Jatkuva toimettomuuskin koettiin väsyttävänä tekijänä.
”No, omalla kohdallani niin se, se mikä mua on kuormittanut, on, varsinkin jos ajattelee vuos sitten, niin se ettei ollu mielekkäitä työtehtäviä, et ei ollu niinku tekemistä.”
(Sosiaaliohjaaja, nainen, 45–54-vuotias, lähityö)
Epävarmuus tilanteesta ja tulevasta aiheutti kuormitusta. Lähityötä tekevillä työtuntien määrä saattoi vähentyä tai kasvaa lyhyelläkin varoitusajalla. Urheiluhallissa osa-aikaisesti työskennellyt mies kertoi, miten häneltä otettiin aiemmin sovitut tunnit pois, jotta vakituisilla työntekijöillä olisi tarpeeksi töitä. Lisäksi rajoitukset vaikuttivat työn sisältöön.
Lähityössä positiivisena nähtiin kuitenkin se, että työt jäävät työpaikalle eivätkä häiritse kotona.
”No se on onneks tässä omassa työssä aika helppoo. Työt jää työpaikalle ja kotona ollaan kotona” (Ravintola-alan työntekijä, nainen, 25–34-vuotias, lähityö)
Fyysinen kuormitus etätyössä liittyi usein ergonomiaan
Korona-aika toi muutoksia myös työn aiheuttamaan fyysiseen kuormitukseen. Kuormitus oli erilaista lähi- ja etätyötä tekeville, mutta tässäkin naisten ja miesten välillä oli vain vähän eroja.
Huono työergonomia vaikutti sekä etätyötä tekeviin naisiin että miehiin. Haastatteluissa kuitenkin ilmeni, että etätyötä tekevistä miehillä oli naisia useammin oma työhuone tai vakiintunut työpiste kotona. Naiset kertoivat puolisonsa tehneen jo ennen pandemiaa etätöitä, jolloin puolisolla oli ”etuajo-oikeus” parempaan työpisteeseen.
Miehet eivät kertoneet vastaavista tilanteista, joissa puolisolla olisi ollut oma työpiste, mutta heillä itsellään ei. Joissakin tapauksissa puolisot vuorottelivat työtiloja sen mukaan, mikä oli puolisoiden kulloinenkin työtilan tarve.
Myös verkkokyselyn vastauksissa naiset kertoivat miehiä selvästi enemmän tekevänsä töitä muualla kuin työhuoneessa tai pysyvässä työpisteessä. Sukupuolten erot kasvoivat entisestään, kun tarkasteltiin perheitä, joissa molemmat vanhemmat tekivät etätöitä. Naiset olivatkin miehiä tyytymättömämpiä etätyötiloihinsa. (Sutela & Pärnänen, 2021.)
Etätyötä tekevät naiset ja miehet kertoivat liian vähäisestä levosta ja taukojen puutteesta. Stressi ja kiire nousivat esiin haastatteluissa. Esimerkiksi kulttuurialan tuottaja ja johtaja kertoivat väsymyksen ja riittävän palautumisen puutteen aiheuttavan huonotuulisuutta, joka on vaikuttanut jopa läheissuhteisiin. Etätyössä lisäksi luonnolliset tauot puuttuvat.
”Kyllä sitä vähän vähemmän tulee pidettyä paussia, koska toimistollahan nyt tulee sitä, että joku tulee siihen höpöttämään siihen viereen, niin se on tavallaan aina taukotilanne siinä. Et sen takia, ettei olla siinä samassa tilassa, niin sen takia tulee tehtyä vähän enemmän töitäkin.”
(Järjestelmäasiantuntija, mies, 25–34-vuotias, etätyö)
Lähityössä kuormitusta aiheuttivat suojatoimenpiteet ja työtehtävien muuttuminen tai lisääntyminen
Lähityötä tekeville korona-aika toi kasvomaskit ja käsidesit olennaiseksi osaksi työtä. Myös asiakkaita piti valvoa ja opastaa esimerkiksi turvavälien suhteen. Haastatteluissa sekä miehet että naiset kertoivat näistä muutoksista.
Kokemukset maskin käytöstä jakoivat niin naisia kuin miehiäkin. Aiemmin työssään maskia käyttäneet eivät kokeneet sitä ikäväksi. Sen sijaan ne, joille maski oli uusi asia työssä, kokivat sen käytön tekevän työstä raskaampaa.
Haastatteluissa suojaustoimenpiteistä kertoivat niin naiset kuin miehetkin, mutta todennäköisesti se on vaikuttanut naisten työelämään miehiä enemmän. Läheistä asiakaspalvelutyötä tekevillä sosiaali- ja terveysalalla sekä palvelualoilla työskentelee enemmän naisia.
Kaikkia lähityön muutoksia ei koettu negatiivisesti. Fyysisesti raskasta bussikuskin työtä tekevä mies oli tyytyväinen työnsä vaihtumisesta kevyempään osa-aikaiseen tehtävään, samoin kuin ravintola-alalta vuokratyöfirmaan vaihtanut nainen. Taksikuskin ja ravintola-alalla työskennelleen mielestä työn muuttuminen päiväpainotteisemmaksi oli ollut positiivista.
Taksia ajava nuori nainen kertoi työn muuttuneen fyysisesti raskaammaksi, kun rajoitusten aikaan kyydit rajoittuivat lähinnä ns. Kela- ja sotekyyteihin, joissa kyyditettävät ovat esimerkiksi liikuntarajoitteisia tai muita apua tarvitsevia. Positiivista oli ns. kännikyytien väheneminen eikä esimerkiksi epämiellyttäviä ehdotteluja tarvinnut kuulla niin paljon.
Yhteisöllisyyden kokemukset erilaiset etä- ja lähityössä
Koronan aikana on eri keskusteluissa näkynyt huoli työntekijöiden hyvinvoinnista ja työyhteisön yhteisöllisyyden heikentymisestä poikkeusaikana ja erityisesti etätyössä.
Verkkokyselyssä noin joka neljännen palkansaajan mukaan työpaikalla vallitsi avoin ilmapiiri ja yhteishenki, ja muutosta vuoden 2018 verkkokyselyn tuloksiin nähden oli vain vähän.
Naiset kokivat ilmapiirin hieman miehiä useammin avoimeksi vuonna 2021 ja myös hieman useammin kuin vuonna 2018. Miehillä muutos oli päinvastainen. (Sutela & Pärnänen, 2021.)
Naiset ja miehet kokivat sosiaalisten kontaktien puutteen etätyön haittapuoleksi
Haastattelujen mukaan sekä naisilla että miehillä oli samankaltaisia kokemuksia pandemia-ajan yhteisöllisyydestä. Vain yksi haastateltavista, etätyötä tekevä mies, kertoi olevansa tyytyväinen vähäisiin sosiaalisiin kontakteihin työssään.
”Mää tykkään olla ihan omissa oloissani ja oikeastaan nautin tästä ihan täysin rinnoin, että saa olla omissa oloissaan.”
(Järjestelmäasiantuntija, mies, 25–34-vuotias, etätyö)
Sosiaalisten kontaktien puute mainittiin etätyön selväksi haittapuoleksi sukupuolesta riippumatta. Etätöihin siirtyneille kasvokkaiset kontaktit olivat tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä, mutta myös tehokas tapa hoitaa työasioita. Naiset ja miehet kertoivat kaipaavansa niin virallisia kuin epävirallisiakin kohtaamisia työssä.
”… Ei oo sitä yhteisöllisyyttä siinä ympärillä. Ja monien kenen kans oon puhunu, ni on aika samansuuntasta näkymää tai miten ihmiset kokee sen et he viihtyy hyvin etätöissä, he saa hyvin aikaseks, on kiva, ettei tarvi olla siel avokonttorissa, hälyn keskellä. Mutta, just se yhteisöllisyys on se mikä sielt puuttuu sitte.”
(Johdon assistentti, nainen, 35–44-vuotias, etätyö)
”Niin tota, se työkaverien puuttuminen on se, ja se seuran puuttuminen. Tekee, työstä pikkusen kuivaa.”
(Tarkastaja, mies, 55–64-vuotias, etätyö)
On kuitenkin hyvä muistaa, että työntekijät ovat erilaisia luonteeltaan ja erilaisissa elämäntilanteissa. Toisille etätyö näyttää olevan erittäin mieluisaa ja toiset taas kaipaavat paluuta normaaliin tai ainakin työskentelyä hybridi-mallilla.
Sanaton viestintä palavereissa, käytävillä ohimennen hoituneet asiat ja lounastauoilla työkavereiden kanssa työstä käydyt keskustelut ovat kaikki jääneet pois. Tämän seurauksena tieto ei enää kulkenutkaan samalla tavalla, tai pienen asian selvittämiseksi oli varattava aikaa vievä Teams-palaveri. Lisäksi työyhteisön välinen viestintä esimerkiksi tiimien välillä oli jäänyt vähäiseksi.
Kynnys avun pyytämiseen saattoi myös olla kohonnut, vaikka siihen oli monilla työpaikoilla juuri kannustettukin. Ongelmia oli päässyt kasaantumaan ja tilanteet päässeet paikoin pahoiksikin, kun niitä ei tuotu riittävän ajoissa esille.
”Tiimiläiset ottaa vähemmän yhteyttä ja sit ku ne ottaa niillä on yleensä joku isompi ongelma, joka on ehkä edennyt pidemmälle ja jossa aika on loppumassa kesken---. Jos oltais kaikki samalla toimistolla päivittäin, niin, saisin tietooni maholliset ongelmat paljon aikasemmassa vaiheessa ja pystysin puuttumaan niihin.”
(Johtaja, mies, 35–44-vuotias, etätyö)
Yhteisöllisyyttä oli monissa työyhteisöissä lähdetty ylläpitämään Teams-sovelluksen välityksellä tapahtuvilla yhteisillä kahvihetkillä.
”…on niinku kannustettu siihen, että tiimit kokoontuu kerran päivässä, kahville, ja puhumaan niinkun kaikesta muusta kun työasioistakin”
(Johdon assistentti, nainen, 35–44-vuotias, etätyö)
Suhtautuminen kuitenkin vaihteli. Toisaalta kahvihetkiä toivottiin ja niistä tykättiin, mutta toisaalta ne koettiin väkinäisiksi, sillä niissä vain yksi ihminen voi puhua kerrallaan muiden ollessa hiljaa.
Etätyössä erityistä huolta oli uusista työntekijöistä. Perehdyttäminen etäyhteyksin oli hitaampaa, eikä uudet työntekijät päässeet kunnolla tutustumaan työyhteisöönsä.
”No kun en oo tavannut ketään muuta, siis yhen ainoon henkilön olen tavannut, joka mua opasti.”
(Tarkastaja, mies 55–64-vuotias, etätyö)
Naisilla ja miehillä yhteneviä kokemuksia yhteisöllisyyden vahvistumisesta lähityössä
Lähityötä tekevillä kontakteja oli enemmän, vaikkakin kontakteja vähensivät muun muassa taukojen porrastukset ja yhteisten tilojen käyttörajoitukset. Työkavereiden väliset kontaktit mainittiin lähityöntekijöiden haastatteluissa usein syyksi, miksi etätyötä ei haluttaisi tehdä, vaikka se olisi mahdollista.
”Ite tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, se on tärkeetä. Ei toi yksin kotona istuskelu oikeen vaan kaikkia varten.”
(Ravintola-alan työntekijä, nainen, 25–34-vuotias, lähityö)
Pandemia oli tuonut lähityössä esiin me-henkeä ja kyllä tästä yhdessä selvitään -asennetta. Johdon taholta oli tullut tsemppiviestejä, että yritetään nyt vielä vähän aikaa jaksaa.
”On ollut sellainen suurempi tarve tsempata toinen toisiamme, kun samassa liemessä ollaan kaikki ja kaikilla on jo koronaväsymys päällä --- sellanen ymmärrys siihen, että yhdessä tässä ollaan ja yhdessä tästä selvitään”
(Sosiaaliohjaaja, nainen, 45–54-vuotias, lähityö)
Rajoitusten ja koronatoimenpiteiden kuormitus vaikutti yhteisöllisyyteen niin lähi- kuin etätyössäkin. Eniten kitkaa aiheuttivat tilanteet, joissa samassa työyhteisössä työskenteli erilaisia ammattiryhmiä, joihin rajoitukset kohdistuivat eri tavoin.
Esimerkiksi sairaalassa oli jouduttu sovittelemaan lääkäreiden ja sairaanhoitajien tulehtuneita välejä. Sen sijaan vahvaa me-henkeä nostattivat tilanteet, joissa rajoitukset koskivat samalla tavoin kaikkia työyhteisön jäseniä.
”Enemmän palavereja, vanhat jännitteet jääneet taka-alalle, ns. talvisodan meininki” (Lähihoitaja, mies, 35–44-vuotias, lähityö)
Joissain työyhteisöissä osa työntekijöistä oli siirtynyt etätöihin toisten pysyessä työpaikalla. Näissä tapauksissa haasteltavat kertoivat ongelmista lähi- ja etätyöntekijöiden välisessä viestinnässä.
Etätyöhön siirtyneet olivat usein ylemmässä asemassa olevia henkilöitä. Työpaikkatasolla tämä näkyi esimerkiksi siinä, että tehdastyötä tekevä nainen jäi kaipaamaan johtajan kierroksia tehtaalla. Suora kontakti johdon ja työntekijän välillä hävisi uudessa tilanteessa.
Suuria epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ei kuitenkaan tullut ilmi tehdyissä haastatteluissa sen suhteen saiko tehdä etätyötä vai pitikö olla lähityössä. Etä- ja lähityöhön jako työpaikoilla riippui pääsääntöisesti työtehtävistä. Vain yhden haastateltavan työpaikalla oli ollut mahdollisuus työtehtävien muutokseen, jos lähityötä tekevä henkilö tahtoi siirtyä etätyöhön.
Toiveet koronan jälkeisestä työelämästä
Noin puolet palkansaajista on työskennellyt koronakriisin aikana etänä ainakin jossain vaiheessa. Keväällä 2021 etätyötä tehneistä lähes kaikki (90 %) työskentelisivät mielellään etätyössä myös jatkossa. (Sutela & Pärnänen, 2021.)
Etätyö on normalisoitunut ja niin työnantajat kuin etätyöntekijät ovat panostaneet sen sujumiseen melko paljon, eikä tässä juuri ole eroa sukupuolten välillä.
Kysyimme haastatteluissa myös siitä, millaisia toiveita haastateltavilla on työnteon tulevaisuuden suhteen.
Etätyötä tehneet tuntuivat kannattavan mahdollisuutta tehdä etätyötä jatkossakin, ainakin jonkun verran eikä sukupuolten välillä ilmennyt juurikaan eroa. Valinnanvapautta ja joustavuutta kuvailtiin etuuksiksi, joista ei tahdottu luopua, mutta sosiaalisia kontakteja kaivattiin enemmän.
”Kyl mä toivon, et mä saisin sen, neljä, vähintääkin kolme päivää tehä etätöitä viikossa. Se on niinku se, suurin toive. Et se antaa niin paljon sitä vapaa-aikaa, kun jää ne työmatkat pois. Ja helpottaa sitä omaa arkee ja arjen hallintaa.” (Johdon assistentti, nainen, 35−44-vuotias, etätyö)
”No se, että me jatkettais tätä etätyötä senkin jälkeen niin kuin meillä ilmeisesti talon sisällä on ollut puhettakin jo, elikkäs se olis mahdollista, mutta että, osa työpäivistä tehtäs sitte siellä yhteisessä työpisteessä. Jossa näkis muitakin, ja pääsis keskusteleen, no, työasioista varsinkin ja ehkä jostain muustakin.” (Tarkastaja, mies, 55–64-vuotias, etätyö)
”Mä itse toivon semmosta vapautta, että jokaisella on se oma vastuu siitä, että ne päättäis, että kuinka monta päivää ne tekee etänä ja tekeekö yhtään etänä vai tekeekö kaikki päivät etänä ---Et semmonen vapaus ja vastuu siitä omasta työn tekemisestä ni se on mun mielestä se paras, et ei lähdetä linjaamaan yrityksissä sitä, että kolme päivää voi tehdä viikossa etänä ja kaksi pitää olla toimistolla. Se on mun mielestä vähän vanhanaikainen tapa ajatella asiaa.” (IT-tuki, mies, 25–34-vuotias, etätyö)
”Ehkä se semmonen epäilys, että etätöissä työntekijät vaan laiskottelee ja tekee omiaan, niin ehkä se ajatus on poistunu. Et ehkä se luottamus johdon ja työntekijän välillä on niinku nyt tältä osin normalisoitunu.”
(Tuottaja, nainen, 45–54-vuotias, etätyö)
Vaikka esimerkiksi opetuksessa lähityötä pidettiin parhaana vaihtoehtona ja toivottiin paluuta normaaliin, esiin tuotiin kuitenkin myös tietty joustavuus ja etätyössä hyviksi havaittujen käytäntöjen hyödyntäminen myös jatkossa, esimerkiksi mahdollisuus osallistua kokouksiin etänä ja toisaalta etäkoulumahdollisuus oppilaiden pitkien poissaolojen aikana.
Toisaalta esiin tuli huoli siitä, että huonommin käytännössä toimineita ratkaisuja käytettäisiin esimerkiksi säästösyistä.
”No mulle nyt kelpais että palattais ihan takas samaankin. Ja et sitä pelkää, että väkisinkin saattaa siirtää jotakin asioita, ajatellaan, että ku se pandemian aikana onnistui etänä, nin hoidetaan se tästä lähtienkin etänä…”
(Lehtori, mies 55–64-vuotias, etätyö)
Lähityötä tehneet toivoivat pääasiassa paluuta entiseen ja ylipäätään töiden jatkumista myös pandemian jälkeen.
”Että ne jatkuis samalla tavalla kuin ennen pandemiaa. Oma työ ainakin. Ja siis niinku moni muukin työ.” (Uimavalvoja, mies, 15–25-vuotias, lähityö)
Vaikka pandemian aikana etätyötä tekevät olivat kaivanneet työyhteisöään, joitakin haastateltavia mietitytti, miten paluu toisten läheisyyteen sujuisi. Toisten ihmisten läheisyys ei ehkä tuntuisikaan niin luonnolliselta pitkän etätyöskentelyn jälkeen.
Osa oli myös huolissaan siitä, miten lähityöhön palatessa vain etätyötä tehneet uudet työntekijät pääsevät mukaan työyhteisöön.
”…meilläkin rekrytty paljon uusia, niin tota, se on, moni ei edes tunnista kuka on kuka, kun ne tulee esimerkiks toimistolle käymään, kun ne eivät, eivät tiedä ketä kaikki on ja” (IT-tuki, mies, 25–34-vuotias, etätyö)
Toisaalta työyhteisöä saattoi odottaa rajoitusten aiheuttamat eri työntekijäryhmien väliset selvittämättömät ristiriidat.
”...ku me tullaan niinku kaikki sinne yhdessä, ni sit siel on ne ja nämä, et kyl mä luulen et siel on aika, aika isoja eroja sitte. Ja sitten ne esimerkiks, joille ei oo ollu osottaa työtä, niin monet niistä on opiskellu vaikka ihan uuden ammatin, koska työnantaja maksanu palkkaa ilman työvelvotetta, niin siin on ollu mahdollisuus tehdä sit kaikenlaista sen pataleivän ohella. Ni, kyl siel on, siel on todella todella syvä se katkeruus ja eriarvosuus.”(Tuottaja, nainen, 45–54-vuotias, etätyö)
Kaiken kaikkiaan haastateltavat odottivat nykyisten työjärjestelyiden olevan poikkeustilanteen aiheuttamia tilapäisjärjestelyjä. Tulevaisuuden työelämässä uusien tehokkaiden käytäntöjen toivottiin yhdistyvän pandemiaa edeltävään yhteisöllisyyteen.
Kokemukset pitkälti yksilöllisiä – sukupuolen vaikutus näkyy naisenemmistöisinä lähityöaloina
Korona-ajan kokemukset työstä ovat tarkastelumme perusteella yksilöllisiä. Naisten ja miesten kokemukset työnteosta ja siitä aiheutuneesta kuormituksesta olivat melko yhteneväisiä. Eroavaisuuksia oli enemmänkin lähi- ja etäyön sekä eri alojen kuin sukupuolten välillä. Toisaalta monilla naisenemmistöisillä aloilla, kuten terveydenhuollossa ja kaupan alalla, etätyö ei ollut vaihtoehto.
Työn kuormittavuudessa naisten ja miesten välillä suurin ero näytti olevan lähinnä työn ergonomisuudessa. Etätyössä miehillä oli usein kiinteä työpiste kotona, naisilla työn tekemisen paikka kotona vaihteli enemmän, ja he joutuivat joustamaan ja sopeutumaan. On kuitenkin huomattava, ettei asia ollut aina näin, vaan myös miehillä saattoi olla huono ergonomia etätyössä.
Naisilla yöpainotteista työtä oli jäänyt pois palvelualoilla. Toisaalta työhön oli voinut tulla lisää fyysistä kuormitusta, mikä ei erityisesti liittynyt sukupuoleen vaan enemmänkin alan työtehtäviin muuttuneessa tilanteessa, kuten sote-kyyteihin takseissa.
Isossa kuvassa sukupuolten erot näkyvät eroina ammattialojen välillä, sillä koronakriisi on vaikuttanut eri tavoin nais- ja miesenemmistöisiin aloihin. Esimerkiksi monet lähityöalat – kuten palvelualat, toimistotyöntekijät, opettajat ja sosiaali- ja terveysalat – ovat naisenemmistöisiä.
Osa koronakriisin vaikutuksista tulee näkyviin vasta myöhemmin – ja siksi tilastoseurantaa ja tutkimusta tarvitaan myös pidemmällä aikajänteellä. Toisaalta se, mitä voidaan sanoa koronakriisistä aiheutuneeksi, ei ole kaikilta osin selvää ja tulosten tulkinnassa on syytä olla myös kriittinen. Tilastojen rinnalle tarvitaan myös laadullisia aineistoja, joiden avulla päästään paremmin tarkastelemaan yksilöllisten elämäntilanteiden aiheuttamia vaikutuksia palkansaajien elämään.
Johanna Lahtela työskentelee yliaktuaarina ja Marjut Pietiläinen erikoistutkijana Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.
Eurofound (2020), Teleworkability and the COVID-19 crisis: a new digital divide? COVID-19 series, Publications Office of the European Union, Luxembourg
Työvoimatutkimuksen mukaan sivutyötä tehneiden osuus työllisistä on Suomessa kasvanut jo pidempään ollen reilut viisi prosenttia vuonna 2023. Sivutyön tekijät ovat tyypillisesti yrittäjiä ja työskentelevät päätyössään tavallista useammin osa-aikaisesti. Viime vuonna 80 prosenttia sivutyötä tehneistä toimi yksityisellä sektorilla.
Se, että työssä vaaditaan erilaisia taitoja ja että niitä on kehitettävä, ei ole uutisaihe. Iso uutinen ei ole myöskään ollut Euroopan osaamisen teemavuosi 2023. Tämä blogi toivottavasti viitoittaa kuitenkin osaamisen teemassa eteenpäin.
Tutkimus työelämän vaatimista taidoista kertoo eroista sukupuolten ja koulutusasteiden välillä. Digilaitteet hallitsevat kuitenkin jo useimpien työntekoa. Raskasta ruumiillista työtä tekee joka viides, sorminäppäryyttä edellyttävät joka kymmenennen työtehtävät.
Pandemia iski aikuiskoulutukseen osallistumiseen ja koulutussuunnitelmiin, erityisesti vaikutuksia kokivat naiset ja nuoret aikuiset. Samat ryhmät löysivät kuitenkin myös vaihtoehtoisia oppimisen muotoja.
Vuonna 2022 työpaikkoja vaihdettiin selvästi eniten terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä hallinto- ja tukipalveluissa. Toimialojen vahva sukupuolittuneisuus näkyy myös työpaikkojen vaihdoksissa. Kaikkiaan vaihtoja oli vuonna 2022 lähemmäs 793 000, kertovat työmarkkinavirtoja koskevat kokeelliset laskelmat.
Pandemia heikensi ennestään vaatimatonta edistymistä kohti globaalia kestävää kehitystä, kertoo uusi YK:n kestävän kehityksen raportti. Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaiselta kehitysuralta on pudottu rajusti. Nykytrendien mukaan vain 15 prosenttia Agenda 2030 tavoitteista tullaan saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä ja jopa lähes joka toinen tavoitteista jää saavuttamatta.
Taiteen parissa työskenteleville on arkipäivää työskennellä freelancerina, osa-aikaisesti, apurahan varassa, useammassa työssä ja erilaisissa peräkkäisissä työsuhteissa. Vaikka epätyypilliset työn muodot tuovat vapautta ja joustavuutta, ne tarkoittavat usein myös epävarmempaa toimeentuloa sekä kamppailua sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän kanssa.
Merkittävimpiä pandemia-ajan yritystukia saaneilla yrityksillä oli muita suurempia vaikeuksia pitää kiinni työntekijöistään. Sen sijaan ravitsemusalalle kohdennetun ravintolatuen vastaanottajilla tilanne on ollut suotuisampi. Tulorekisterin palkansaaja-aineiston yhdistäminen yritystukitilaston yritysaineistoon mahdollistaa tukiohjelmien ja työpaikkojen säilyvyyden välisen yhteyden tarkastelun.
Jo olemassa olevaa tietovarallisuutta voidaan hyödyntää yhdistämällä yksikköaineistoja – ja näin tuottaa uutta tilastotietoa tiedonantajia kuormittamatta. Esimerkiksi yritystukiaineiston yhdistäminen liikevaihdon suhdannetietoihin paljastaa, että keskeisiin tukiohjelmiin osallistuneista yrityksistä parhaiten pandemia-ajasta selvisivät häiriörahoitusta saaneet. Niillä saattoi kuitenkin olla myös muita paremmat lähtökohdat.
Kansainvälisen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin Euroopan maista viidenneksi eniten etätöitä vuonna 2022. Vertailun kärkisijalla oli Alankomaat. Myös Ruotsi, Norja ja Islanti olivat Suomen edellä. Toisaalta etätyön säännöllisyydessä kärkimaa oli Irlanti ja heti toisena Suomi.
Keskimäärin 168 000 palkansaajaa – eli reilut seitsemän prosenttia palkansaajista – oli vuonna 2022 työviikon aikana sairauden takia poissa töistä, joko osan viikkoa tai koko viikon. Näistä enemmistö oli lyhyitä poissaoloja. Vuoden 2022 työvoimatutkimuksen tietojen perusteella sairauspoissaolot vaihtelevat hyvinkin paljon ammattiryhmittäin.
Yritysten henkilöstökoulutus -tilaston viimeisin viitevuosi osui vuoteen 2020, jolloin koronavirus alkoi alkuvuodesta levitä maailmanlaajuisesti. Pandemian seurauksena osaamisen kehittäminen väheni yrityksissä. Suomessa osaamisen kehittämisen indikaattorit putosivat huomattavasti.
Vuonna 2022 työllisistä joka kymmenes työskenteli koronarajoitusten jo hellitettyä yhä koko työajan kotona. Useimmilla toimialoilla etätyötä tekevien määrä hieman väheni edellisvuodesta. Monessa maakunnassa etätyötä tekeviä oli entistä enemmän.
Työvoimatutkimuksen kuukausitiedote ilmoittaa jatkossa työllisyysasteen 20–64-vuotiaissa 15–64-vuotiaiden sijaan. Kun vanhimmat ja nuorimmat ikäryhmät jätetään pois, työllisyysasteen tavoitteeksi tuskin riittää jo saavutettu 75 prosenttia.
Mitä muinaiset metsästäjä-keräilijät voivat opettaa meille nykymaailman puurtajille ja kuluttajille, kun välissä on satojen tuhansien vuosien työn historia?
Esittävän taiteen digiseuraaminen kasvoi pandemia-aikana marginaali-ilmiöstä kulttuuriharrastamisen henkireiäksi. Ilmiö herätti tilastoijatkin. Onko teatterin, tanssin ja elävän musiikin seuraaminen kotisohvilta tullut jäädäkseen, vai näivettyykö ilmiö hengiltä, kun kulttuurista voi taas palata nauttimaan paikan päällä?
Korona-ajan arki on vaihdellut sen mukaan, ovatko palkansaajat olleet lähi- vai etätyössä. Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen näyttää eronneen naisten ja miesten välillä – etenkin perheellisillä. Pandemian alussa etätyö saattoi näyttäytyä auvoisena yhteisenä kotiaikana, mutta kriisin jatkuessa kotityöt ja hoiva nähtiin taakkana ja huonoa omaatuntoa saatettiin kokea joka suuntaan.
Ylempien toimihenkilöiden ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuudet painottuivat vuoden 2021 palkansaajissa koronaa edeltäneeseen aikaan nähden.
Vasta eri näkökulmat huomioivan tiedon avulla väkivalta tulee ilmiönä näkyväksi, jolloin sen vakavuus ja seuraukset voidaan tiedostaa ja siihen pystytään aktiivisesti puuttumaan. Korona-ajan poikkeuksellisuus osoittaa ilmiön säännöllisen ja myös kriisiajat kattavan tilastoinnin tärkeyden.
Koronapandemia on heijastunut kielteisesti monen alan työllisyyteen. Kokonaisuudessaan yrittäjien työllisyys on toipunut koronasta hyvin, mutta tietyillä toimialoilla työllisyystilanne on edelleen heikompi. Koronakriisi heijastui naisten yrittäjyyteen selvästi miesyrittäjiä enemmän.
Monelle yrittäjälle korona on tarkoittanut työn vähenemistä, lomautuksia tai irtisanomisia. Osa on voinut kuitenkin tehdä liiketoimintaansa muutoksia, joiden turvin selvitä korona-ajasta. Koronakriisin vaikutukset työelämään -kyselyssä selvitettiin pandemian vaikutuksia työhön. Millä tavoin yksinyrittäjät ja työnantajayrittäjät sopeutuivat korona-aikaan?
Lähisuhdeväkivalta ei erityisesti lisääntynyt ensimmäisenä koronavuonna, kertovat poliisin tietoon tulleisiin rikoksiin pohjautuvat tilastot. Uhreista suurin osa oli naisia. Rikosuhritutkimuksen mukaan väkivaltakokemukset ovat koronarajoitusten myötä vähentyneet. Kevään 2020 koronatilanne heijastui osin vastaajien kokemuksiin parisuhdeväkivallasta.
Nollatuntisopimukset eivät ole juurikaan yleistyneet vuosien 2018 ja 2021 välillä. Kaikkein yleisimpiä nollatuntisopimukset ovat koronakriisistä kärsineillä majoitus- ja ravitsemisaloilla, ja erityisen paljon tällä sopimustyypillä työskentelee nuoria.
Joka seitsemäs työllinen työskenteli vuonna 2021 koko ajan kotona. Etätyön suosio on jatkunut useimmilla toimialoilla, ja niilläkin aloilla, joilla se on ollut vain osittain mahdollista, on löydetty uusia tapoja työskennellä etänä.
Nettitelevisio, uudet äänimediat, somekanavat ja muu verkkomedia saivat paljon uusia käyttäjiä vuonna 2020, mutta toisena pandemiavuonna kasvutahti näyttää hidastuneen. Yksityisiä nettipuheluita soittaneiden osuus jopa väheni. Useampi kuin joka viides nuori käyttää netin deittisovelluksia, ja kaikkiaan deittipalveluilla on yli 360 000 suomalaiskäyttäjää. Verkkomedian ohella myös perinteiset joukkoviestimet ovat keränneet yleisöjä korona-aikana.
Suomen yhdyskuntajätteen määrä – 596 kiloa asukasta kohti vuonna 2020 – ei juuri imartele: EU-keskiarvo per asukas oli vain 505 kiloa. Jätteiden vähentämisen ja kierrätyksen edistämisen edellyttämät muutokset vaativat tuekseen avointa faktapohjaista keskustelua ja viime kädessä arjen tekoja meiltä kaikilta.
Leimakirveet heiluvat somessa, mutta kahtiajakojen molempia puolia voi ymmärtää. Nykyinen keskustelukulttuuri saa pohtivaiseksi bloggaajan, joka on lueskellut Lasse Lehtisen kirjaa sadan vuoden takaisesta Suomesta.
Koronan vaikutuksia ei yrityksissä nähty erityisen merkittävinä Globaalit arvoketjut ja toimintojen ulkoistaminen -tiedonkeruun mukaan. Pääosin vaikutukset koettiin vähäisiksi tai olemattomiksi. Eroja ilmaantui, kun tarkastelua rajoitettiin yritysten ominaisuuksien, kuten toimialan, mukaan.
Kuluttajahintaindeksi mittaa hintojen muutosta, ei hintatasoa, Ilkka Lehtinen muistuttaa. Tällä on ratkaiseva merkitys pohdittaessa, onko korkea inflaatio vain väliaikaista, kuten keskuspankkiirit ja ekonomistit ympäri Eurooppaa vakuuttelevat.
Joulunpyhinä mummolat ja matkailukohteet vetävät väkeä. Esimerkiksi tamperelaisista viidennes lähti viime vuonna joulunviettoon muualle, kertoo mobiilidata.
Koronakriisin vaikutusten kokeminen vaihtelee selvästi sukupuolen ja sen mukaan, tekeekö etä- vai lähityötä. Toiset ovat voineet yhdistää uudella tavalla työntekoa ja lastenhoitoa. Asiakastyössä taas on oltu altistumisvaarassa, epävarmuudessa ja jatkuvien muutosten kourissa.
Martti Korhonen, Paula Paavilainen, Mika Ronkainen
Koronapandemia myllersi vuokra-asuntomarkkinan, mutta taustalla on pidempiaikaisiakin trendejä. Vuokralla asuminen yleistyi 2010-luvun aikana, ja vuokra-asuntojen tarjonta kasvoi roimasti.
Globalisoitumisasteeltaan poikkeuksellinen valtio on vaikea tapaus kansantalouden tilinpidolle. Irlannin tilastoviranomainen laskee nykyään myös irlantilaisten omaa taloudellista toimeliaisuutta kuvaavaa indikaattoria, joka kertoo tutumpaa tarinaa pandemian vaikutuksista.
Pandemia etätöineen myllersi ainakin tilapäisesti joitakin muuttotrendejä. Lapsiperheiden suuntautuminen suurten kaupunkien kehyskuntiin on kuitenkin jatkunut jo pitkään – syinä työpaikat, palvelut, koulut ja kulkuyhteydet.
Koronakriisin sukupuolittuneet seuraukset näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitataanko muutoksia palkkasumman tai tehtyjen työtuntien mukaan vaiko työtä vaille jääneiden määrällä. Naisilla ja miehillä työllisyyden muutokset ovat kohdentuneet eri tavoin työn osa- tai kokoaikaisuuden, ammattiaseman ja iän mukaan tarkastelluissa ryhmissä.
Rokotevastainen liikehdintä herättää nyt voimakkaita tunteita ja vastakkainasettelua. Mikä osuus salaliittoteorioilla ja tiede-epäilyllä on rokotevastaisuuden innoittajina? Mistä erilaiset salaliittoteoriat kumpuavat? Ja miten niihin tulisi suhtautua?
Keväällä 2021 etätyötä tehneistä palkansaajista 90 prosenttia haluaisi tehdä etätyötä jatkossakin vähintään neljäsosan työajastaan. Jo aiemmin etätyötä tehneistä, mutta sitä lisänneistä 66 prosenttia haluaisi tehdä etätyötä enemmän kuin ennen pandemiaa. Tiedot käyvät ilmi Koronan vaikutukset työelämään -tiedonkeruun tuloksista.
Kevytyrittäjien määrä lisääntyi viime vuonna kymmenellä prosentilla edellisvuodesta. Palkkaa tai työkorvausta laskutuspalvelun kautta vähintään kerran vuoden aikana saaneita kevytyrittäjiä oli vuonna 2020 kaikkiaan noin 44 300. Valtaosalla oli myös jokin muu palkkatyö.
Etätyö kotoa käsin on yleisintä perheenisien parissa. Kotitalouden koostumuksen mukaan ei kuitenkaan voi tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä, kuinka hyvin kotonatyössä viihdytään. Etä- ja läsnätyön yhdistävän mallin etsiminen työelämässä lienee vasta alkutaipaleellaan.
Ajallisesti mitattuna koronan vaikutus opiskelu- ja työelämään on täysin eri. Puolentoista vuoden jakso verrattuna työvuosiin ja opiskeluaikaan asettuu hyvin erilaiseen mittakaavaan.
Tänä vuonna juhlitaan Ahvenanmaan itsehallinnon sataa vuotta. Sekä suurvaltapolitiikka että maantieteellinen sijainti keskellä merta ovat aikojen saatossa muovanneet ahvenanmaalaista yhteiskuntaa.
Suomessa julkisyhteisöillä on rahoitusvaroja selvästi enemmän kuin velkaa. Rahoitusvarat ja velat ovat kuitenkin jakautuneet epätasaisesti julkisyhteisöjen sektoreiden välillä. Rahoitusvarat ovat kasvaneet finanssikriisistä vuodesta 2008 lähtien melko tasaisesti, ja reilun kahdentoista vuoden jälkeen ne ovat yhteensä yli 190 miljardia euroa korkeammalla tasolla. Korona on kuitenkin tuonut rahoitusvaroihin ja velkoihin myös suuria vaihteluita.
Johtajat tekevät yleensä muita palkansaajia pidempää työviikkoa. Kaikista kokoaikaisista palkansaajista vain 0,4 prosenttia työskentelee 60 tuntia tai enemmän. Säännöllisen työajan hahmottaminen voi joissakin tehtävissä olla hankalaa työn läikkyessä myös vapaa-ajalle.
Poliisin tietoon tullut perhe- ja lähisuhdeväkivalta väheni hieman koronavuonna. Eri lähisuhteissa ja ikäryhmissä kehityksen suunta oli erilainen. 5–9-vuotiaisiin lapsiin kohdistunut perheväkivalta väheni eniten, noin viidenneksellä. Korona-ajan kokonaisvaikutukset selviävät vasta viiveellä.
Korona-aika on vaikuttanut asuntomarkkinaan monella tavoin: kaupunkien vetovoima on säilynyt ja kiinnostus omakotitaloasumiseen ja rivitalokoteihin on kasvanut. Yksinasuvien määrän kasvu pitää yllä pienten kaupunkiasuntojen kysyntää, mutta myös isommat asunnot kiinnostavat ostajia aiempaa enemmän.
Kun työvoimatutkimus uudistui alkuvuonna, työllisyysluvut muuttuivat takautuvasti. Lisäksi työmarkkinoita on ravistellut koronavitsaus. Kuinka lukuja pitäisi ymmärtää tässä monimutkaisessa tilanteessa? Sääntö on yksinkertainen: on katsottava niitä lukuja, joita on julkaistu vuoden 2021 maaliskuusta alkaen.
Säännöllisesti kotona työskennelleiden osuus nousi jo yli 50 prosenttiin valtiosektorilla, jossa työskenneltiin jo ennen koronaa selvästi eniten etänä.
Joka toinen sosiaalisen median käyttäjä näkee verkossa vihapuhetta. Nettikiusaaminen ja epäasialliset lähestymiset puolestaan rasittavat erityisesti nuoria. Tilastokeskus on kartoittanut suomalaisten kokemaa nettihäirintää ja verkossa havaitsemia vihamielisiä viestejä nyt kolmena vuotena.
Haasteista huolimatta suurin osa lain piiriin kuuluvista organisaatioista noudattaa lakia laatimalla tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen, vaikka niiden laajuus ja laatu vaihtelevatkin. Kattavimmin suunnitelmia laaditaan valtiosektorilla ja naisenemmistöisissä organisaatioissa.
Talous supistui pahimpia pelkoja maltillisemmin viime vuonna, mutta Suomen harmaantuminen jatkuu. Koronakriisin seurauksena talouden uudistumistakin tapahtuu.
Kriisin aikana nuorten naisten työllisyys on heikentynyt enemmän kuin miesten, mutta naisten voi katsoa investoivan tulevaisuuteen panostamalla opiskeluun.
Vielä keväällä pelättiin, että koronakriisi lamauttaa asuntojen myynnin ja rakentamisen. Isku jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja vuosi 2020 historiaan asuntojen vilkkaana myynti- ja rakentamisvuotena.
Lisäsikö etätyöhön siirtyminen työtunteja koronavuonna? Yksiselitteisen vastauksen sijaan on pyrittävä tunnistamaan ryhmiä, jotka siirtyivät etätöihin, ja myös katsottava, kuinka paljon keskimääräinen tehty viikkotyötuntimäärä muuttui.
Meillä lapsuudenkodista lähdetään pohjoismaiseen tyyliin melko varhain, keskimäärin 21,8-vuotiaina, kun Euroopassa nuoret muuttavat omilleen keskimäärin nelisen vuotta vanhempana. Suomessa naiset muuttavat kotoa pois selvästi aiemmin kuin miehet.
Työttömyyden lisäksi koronakriisi on pahentanut piilotyöttömien, enemmän työtunteja haluavien osa-aikaisten ja muidenkin työtä etsivien tilannetta. Työn puutteesta kärsivien EU-maiden kärkipäähän ovat heti suurtyöttömyysmaiden jälkeen nousseet Suomi ja Ruotsi.
Pikaestimaatti kertoo selvästi odotuksia paremmasta talouskehityksestä koronavuonna. Tieto on auttanut hallintoa, kuluttajia ja yrityksiä toimimaan kriisin keskellä.
Pandemia ei pysäyttänyt muuttoa kunnasta toiseen. Ennakkotiedot kertovat myös liikahduksista suunnissa: muuttovoittoja ja -tappioita tuli yllättäviin paikkoihin.
Suomalaisten mediankäyttö on lisääntynyt ja sosiaalisen median palveluiden käyttö yleistynyt selvästi koronapandemian aikana. Vuonna 2020 some-palveluita käytti 69 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista. Monet seniorit ovat tehneet digiloikan ja ryhtyneet esimerkiksi käyttämään some-palveluita, lukemaan verkkouutisia ja seuraamaan nettitelevisiota.
Miina Keski-Petäjä, Laura Lipasti, Marjut Pietiläinen
Korona-aika on lisännyt naisilla huolia terveydestä ja hyvinvoinnista, miehillä taas toimeentulosta, kertovat Kansalaispulssi-kyselyn tulokset. Myös epäoikeudenmukaisuuden kokemukset näyttävät kasvaneen hieman, naisilla miehiä useammin. Huoli työn ja perheen yhdistämisestä on yhteinen.
Voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneilla työmarkkinoilla naisten työllisyys on kärsinyt koronakriisistä nopeammin – ja ainakin toistaiseksi myös enemmän kuin miesten työllisyys.
Koronakriisin myötä alan odotukset kohdistuvat nyt kotimaan vapaa-ajanmatkailuun. Heinäkuusta alkaen se on keskittynyt sellaisiin kohteisiin ja alueisiin, joissa turvavälejä on helpompi noudattaa. Vuokramökeissä rikottiin kesällä ennätyksiä – suurten kaupunkien hotellit ovat vaikeuksissa työmatkalaisten ja ulkomaalaisturistien puuttuessa.
Kansalaispulssi-kysely kertoo, että koemme itse noudattavamme ohjeita kuuliaisemmin kuin toiset ihmiset. Asenteissa tapahtuneet muutokset näkyvät pahentuneena koronatilanteena, kirjoittavat Tilastokeskuksen asiantuntijat Tieto&trendit-blogissa.
Yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittisissä ammattiryhmissä työskentelee 735 000 henkilöä. Miten he sijoittuvat eri aloille ja alueille Suomessa?
Keväällä alkaneen koronapandemian myötä matkailualojen liikevaihto on pudonnut rajusti ja samalla yritystukien määrä on moninkertaistunut. Lähempi matkailualojen tarkastelu osoittaa, että majoitusalalla tukien kasvu on ollut huomattavasti vaatimattomampaa kuin vaikkapa ravitsemusalalla.
Jatkuvassa kiireessä työskentelevät yleisimmin kreikkalaiset ja saksalaiset. Espanjassa ja Ranskassa melkein puolet työllisistä ei koe kiirettä, Suomessa siltä ei välty juuri kukaan.
Mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön ja tekemisjärjestykseen on Euroopan huippua Portugalissa. Suomessa naiset työskentelevät miehiä useammin tehtävissä, joissa vaikutusmahdollisuudet työhön ovat keskimääräistä heikommat.
Pontus Lindroos, Sini Liukkonen, Merja Myllymäki, Satu Nurmi
Miten tavaroiden ja palvelujen vienti on kehittynyt kooltaan, omistustaustoiltaan tai henkilöstöltään erilaisissa yrityksissä? Tilastokeskuksen yritysaineistoilla ja Tullin ulkomaankauppatiedoilla päästään pureutumaan aiempaa syvemmälle poikkeusajan haasteisiin vientiyrityksissä. Vertailemme eri tietolähteiden ja määritelmien vaikutusta tilannekuvaan.
Paljonko asuntoja on myynnissä? Miten määrä muuttuu kuukausittain? Missä asunnot menevät vauhdilla kaupaksi, missä hitaammin? Missä saa nopeimmin asunnolle vuokralaisen? Miten tarjonta muuttui korona-sulkujen aikaan? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan uusi kokeellinen tilasto.
Uuttamaata lukuun ottamatta työmatkat ovat Suomessa hieman lyhempiä kuin EU-maissa keskimäärin. Etätöihin siirtyminen meillä enemmän kuin muualla on vähentänyt entisestään suomalaisten työmatkoihin kuluttamaa aikaa.
Altistuminen erilaisille pöpöille on korona-aikana vähentynyt. Työolotutkimuksen tulosten perusteella voi päätellä myös, että sairaana työskentely on yleistynyt – erityisesti kun työpaineet ovat kovat ja pelko työpaikan menettämisestä suuri.
Työntekijöihin ollaan Suomessa eniten yhteydessä työasioissa työajan ulkopuolella. Toisaalta suomalaiset lukevat yleisesti työmeilejään lomalla, vaikka sitä ei heiltä edellytettäisikään.
Suomalaisista noin 70 prosenttia kokee työssään, että he voivat päättää joko täysin tai jossain määrin työpäivänsä alkamis- ja päättymisajoista, kun EU:ssa vastaava osuus on 40 prosenttia. Toisaalta Suomessa koetaan muuta EU:ta selvästi enemmän, että työaikoihin vaikuttavat työn sanelemat vaatimukset.
Ovatko yritykset saaneet sopeutettua kulujaan liikevaihdossa tapahtuneisiin muutoksiin? Muun muassa se tuo suhdannetilinpitoon epävarmuutta. Myös muutokset terveydenhuollossa ovat nyt täysin poikkeuksellisia, ja sekin heijastuu toimialaa koskevien tietojen laskentaan.
Useimmilla aloilla pk-yritykset ovat pärjänneet suuria yrityksiä paremmin. Pk-yritystenkin liikevaihto alkoi silti monella alalla heikentyä toisella neljänneksellä. Samaan aikaan merkittävä osa maksetuista koronatuista näyttää suuntautuneen pienille ja keskisuurille yrityksille. Kenties juuri tukien avulla pk-yritysten heikon positiiviset odotukset loppuvuodelle saattavat vielä toteutua.
Työmatkaan kuluu Uudellamaalla reilut, muualla Suomessa alle parikymmentä minuuttia. Uudeltamaalta löytyy myös eroja toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä.
Yli 55-vuotiaat palkansaajat ovat nykyisin koulutetumpia ja hyväkuntoisempia, arvostavat ansiotyötä tärkeäksi elämänalueeksi huomattavasti useammin ja ovat valmiita jatkamaan työelämässä selvästi pidempään kuin ikätoverinsa vuosituhannen vaihteessa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimus.
Kehittymis- ja vaikutusmahdollisuudet, sosiaalinen ympäristö sekä työn intensiivisyys näyttävät työhyvinvoinnin, työtyytyväisyyden ja sitoutumisen kannalta merkittävämmiltä tekijöiltä kuin työaikajoustot ja työympäristön fyysiset tekijät. Profiloitujen ryhmien väliset erot työtyytyväisyydessä, hyvinvoinnissa ja oirehtimisessa selittyvät todellisilla eroilla työoloissa.
Työelämän laadussa ilmenee huomattavia eroja palkansaajien kesken. Erityisen hätkähdyttävää on sukupuolen mukainen segregoituminen myös työoloissa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimuksen tulosten profilointi.
Koronakeväänkin kehityskulut näkyvät tulorekisterissä. Rekisteristä voidaan tulevaisuudessa tuottaa tietoa yhteiskunnan kehityksestä nopealla aikataululla, mutta työtä rekisterin parissa vielä tarvitaan.
Miehillä on naisia paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niin työaikoihinsa, töidensä sisältöön kuin myös työstä saataviin vapaisiin, kertoo vuoden 2019 työvoimatutkimus. Työaikojen järjestelyssä ilmenevät erot eivät ole juurikaan kaventuneet vuosien saatossa. Työolotutkimuksen perusteella kehitys on osittain ollut jopa päinvastaista.
Asuntokaupoissa koettiin keväällä ensin raju pysähdys huhti–toukokuussa, jonka jälkeen tilanne palautui ennalleen kesäkuussa. Uudet indikaattorit tarjoavat uusia näkymiä asuntomarkkinoihin. Jatkossa julkaisemme asuntokauppojen kokonaismäärä- ja arvotiedot kootusti samassa taulukossa sekä tietoa asuntojen myyntiajoista.
Koronakevään aikana kodeissa tapahtui aiempaa enemmän niin puolisoon kuin lapsiinkin kohdistuvia väkivallantekoja. Ilmoitukset väkivallasta lisääntyivät kuitenkin vielä enemmän jo alkuvuonna ennen etätöihin eristäytymistä.
Palkansaajien palkkatulot supistuivat toukokuussa 5 prosenttia edellisvuoteen verrattuna Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan. Yksityisellä sektorilla palkkatulot pienenivät 8 prosenttia. Julkisella sektorilla palkkatulot kasvoivat 2 prosenttia edellisvuodesta, sillä lomarahoja maksettiin jo toukokuussa.
Julkinen sektori ja kotitaloudet ovat velkaantuneet jo pitkään, yritysten lainarahoituksen kasvu on ollut maltillisempaa. Kokonaisuudessaan Suomen kansantalouden rahoitusasema oli koronakriisin alkaessa heikompi kuin finanssikriisiin lähdettäessä.
Lamasta puhuttaessa olisi hyvä huomioida talouden muitakin mittareita kuin bkt, kirjoittaa kokenut kansantulolaskija. Esimerkiksi työttömyys ja kotitalouksien reaalitulot ovat merkittäviä kansalaisten kannalta, konkurssit ja rahoituslaitosten luottotappiot yritysten osalta.
Lomautettuja historiallisen paljon, työllisten määrä laskussa, kotona työskentely kasvussa, piilotyöttömyys nousussa. Määräajaksi lomautetut ovat vielä suurimmalta osin työllisiä ja toistaiseksi lomautetut suurelta osin työvoiman ulkopuolella. Tässä koronakevään ensisaldoa työmarkkinoilla.
Koronakriisi on saanut ennen näkemättömän määrän ihmisiä luopumaan kokonaan työnhausta. Työvoiman ulkopuolella olevia oli huhtikuussa 66 000 enemmän ja piilotyöttömiä 88 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Viime vuosikymmenten talouskriiseistä 1990-lama on lyönyt asuntomarkkinoita rajuimmin. Koronakriisin vaikutus voi jäädä lyhytaikaisemmaksi ja nopeaa kaupan määrän laskua seurata nopeahko nousu, arvioi pitkän linjan hinta-asiantuntija.
Koronapandemian tutisuttaessa taloutta monet indikaattorit osoittavat jyrkkää nousua tai laskua. Palkansaajien palkkatuloissa muutos on ollut maltillisempaa. Palkkasummat kasvoivat edellisvuodesta maaliskuussa ja näyttäisivät huhtikuussa pienentyneen pelättyä vähemmän.
Euroopan maiden erilaiset elinkeino- ja työmarkkinarakenteet ja digitalisaation vauhti vaikuttavat siihen, kuinka suurelle osalle työpaikkansa säilyttäneestä väestöstä etätyön tekeminen ylipäänsä on ollut mahdollista.
Vapaa-aikatutkimuksen perusteella nuorempien ikäluokkien tulisi muuttaa korona-aikana aikaisempia liikuntatottumuksiaan säilyttääkseen aikaisemman harrastamisen volyymin. Vanhempia ikäluokkia korona näyttäisi kohtelevan tässä suhteessa suopeammin.
Maakunnista ahtaimmin asutaan muuttovoittoisella Uudellamaalla, jossa joka kymmenes asuntokunnista asui ahtaasti vuonna 2018. Katso vuorovaikutteiselta kartalta oman asuinkuntasi tilanne. Paitsi lapsiperheet etenkin ulkomaalaistaustaiset asuvat muita ahtaammin.
Kehityskeskustelut yleistyivät vuoteen 2013 asti, minkä jälkeen tapahtui muutos. Kehityskeskustelut ovat yleisempiä isommissa toimipaikoissa kuin pienissä.
Kuluttajien luottamus -tutkimuksen lisäkysymysten tulokset kertovat varsin synkistä työllisyysnäkemyksistä koronapandemian seurauksena. Vaikka lomautusta ja työttömäksi jäämistä ennakoivien palkansaajien ja yrittäjien osuudet vastauksissa ovat pieniä, ovat ne määrällisesti huolestuttavan suuria.
Noin 60 prosenttia suomalaisista on vähentänyt kulutustaan koronakriisin takia, kertovat kuluttajien luottamus -tutkimuksen lisäkysymyksiin saadut vastaukset. Noin neljä kymmenestä arvioi, ettei pandemialla ole ollut vaikutusta heidän kulutukseensa.
Yrittäjistä 63 prosenttia arvioi koronakriisin vähentäneen ainakin jossain määrin töiden, asiakkaiden tai toimeksiantojen määrää, kertoo kuluttajien luottamus -tutkimus. Iso osa yrittäjistä katsoo silti selviävänsä pandemiasta ilman työttömyyttä. Toisaalta joka kymmenes yrittäjä, mikä vastaa yli 30 000 yrittäjän joukkoa, pitää yritystoimintansa selviytymismahdollisuuksia kriisistä melko tai hyvin epätodennäköisenä.
Suomalaismatkailijat kuluttavat pari miljardia euroa enemmän ulkomailla kuin ulkomaalaiset täällä. Jos korona korjaa matkustustasetta, se näkyy Suomen vaihtotaseessa ja talouden toipumisessa.
Yksinyrittäjät ovat joutuneet koronakriisin riepottelemiksi hyvin erilaisista taloudellisista tilanteista käsin. Suurin osa on huomattavan pienituloisia, kertoo Tilastokeskuksen Yrittäjät Suomessa 2017 -tutkimus.
Koronarajoitusten astuttua voimaan pessimismi valtasi nopeasti kuluttajien odotukset Suomen talouden kehityksestä ja työttömyyden kasvua ennakoivien osuus lisääntyi voimakkaasti. Omaan talouteen huonompia aikoja ennakoivien kuluttajien osuus tuplaantui kerralla, mikä on ainutlaatuista kuluttajien luottamus -tilaston koko historiassa.
Globalisoitumisen kultakausi sijoittui Neuvostoliiton hajoamisen ja finanssikriisin väliin, ja Suomi on kehityksen kärkikymmenikössä. Taloudellisen globalisaation aste on EU-maista alhaisin Italiassa, mutta Pohjois-Italian vaateteollisuudella on vahva kytkös Kiinaan.
Tehdyt työehtosopimukset, hyödykeverojen korotukset, raakaöljyn hinta… monet tekijät ovat tiedossa, mutta koronakriisin vaikutukset arvaamattomia. Inflaatioasiantuntija hahmottelee kaksi skenaariota tulevalle hintatason kehitykselle.
Ensimmäisen patentoi saksalainen vapaaherra pari sataa vuotta sitten, nyt niitä on miljardi. Innovaatioistamme hienoin auttaa taistelussa vitsauksia vastaan.
Korona koettelee työmatkalaisia, kun julkisen liikenteen vuoroja on peruttu ja yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisien ammattien työntekijät käyvät edelleen työpaikoillaan. Työmatkojen keskipituus kasvoi lähes kilometrin vuosina 2013-2017, mutta edelleen 46 prosenttia matkoista on pyöräillen alle seitsemän kilometrin mittaisia.
Viime viikkojen tapahtumat ovat asettaneet vuoden 2018 Työolotutkimuksen tulokset uuteen valoon. Sote-alaa koskevat tiedot saivat tuolloin tuoreeltaan ajattelemaan, että tästä ei tilanne enää paljon voi pahentua. Nyt ei liene kenellekään epäselvää, että kyllä vaan voi.
Helmikuu 2020 jää työmarkkinoiden historiaan viimeisenä ”normaalina” kuukautena pitkään aikaan. Kaksijakoisen maaliskuunkaan tiedot eivät vielä anna koko kuvaa koronakriisin kärjistymisestä. Työmarkkinatiedot ensimmäiseltä vuosineljännekseltä ja maaliskuulta julkaistaan 23.4.
Joka kymmenes kaikista asiakastyötä tekevistä kokee virtuaaliyhteyksien korvanneen aiemmin kasvokkain tapahtunutta vuorovaikutusta. Digitaalisten välineiden arkipäiväistyessä virtuaalinen vuorovaikutus oletettavasti lisääntyy tulevaisuudessa. Koronaepidemian jyllätessä kehityksen nopeus voi kiihtyä.
Käsitykset omista digitaidoista vaikuttavat yli 50-vuotiaiden palkansaajien haluihin jatkaa työelämässä pidempään. Vauhdista putoamista pelkäävien joukossa halu siirtää eläkkeelle jäämistä lykkäyskorotuksen vuoksi on keskimääräistä vähäisempää, kertoo uusin työolotutkimus.
Univaikeudet, ärtyneisyys ja jännittyneisyys sekä tunne siitä, että kaikki käy yli voimien, ovat kaikki lisääntyneet harppauksenomaisesti vuosien 2013 ja 2018 välillä. Yleisimmin psyykkisesti oireilevat nuoret ja varhaiskeski-ikäiset naiset.
Vaikka valtaosalle suomalaisista arki näyttäytyy yhä mielenkiintoisena, on arki muuttunut 2000-luvun aikana ikävystyttävämmäksi, raskaammaksi ja kiireisemmäksi, kertoo vapaa-aikatutkimus. Sekä ansiotyö että sen puute heijastuvat arjen kokemiseen. Lähes puolet yli 14-vuotiaista koululaisista ja opiskelijoista pitää arkeaan raskaana. Osuus on enemmän kuin kaksinkertaistunut 15 vuodessa.
Tilastokeskuksen työolotutkimus kertoo ”millenniaalistumisen” tarinaa jo pitkältä ajalta. Nuoret ovat kautta työolotutkimuksen olleet edelläkävijöitä työn sisällön arvostamisessa – samalla työn sisällön arvottaminen palkkaa tärkeämmäksi on yleistynyt pitkällä aikavälillä kaikenikäisillä.
Monet vanhemmat kokevat, että työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu melko hyvin. Työaikakysymykset ovat kuitenkin keskeisiä lapsiperheen vanhempien jaksamisen kannalta. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimuksessa selvitettiin lapsiperheiden vanhempien kokemuksia työaikajoustoista.
Pelkkä kokoaikatyön puute ei kerro siitä, koetaanko osa-aikatyö kielteisenä ja ei-toivottavana. Osa-aikatyöntekijät voivat pitää työtään mielekkäänä ja merkityksellisenä, vaikka toiveena olisikin kokoaikainen työ.
ILOn työtilastokokouksen hyväksymä uusi luokitus pureutuu työnteon muutokseen ja merkitsee nykyiseen verrattuna melkoista ajattelu- ja tilastointitapojen mullistusta.
Robotit, tekoäly, big data, algoritmit, digitaaliset alustat, 3D-tulostus – asiantuntijoiden mukaan työ on suuressa murroksessa. Uusi teknologia ja digitalisaatio muuttavat tapojamme oppia, työskennellä, toimia ja kommunikoida. Niiden myötä uusiutuvat myös käsityksemme työstä ja työnteosta. Perinteisiä tehtävä- ja ammattirakenteita muuttuu ja vanhoja tehtäviä häviää sekä uusia syntyy.
Koulutuksesta ja ammatista riippumatta itsensätyöllistäjien tulotaso jää alhaisemmaksi kuin palkansaajilla. Joillakin aloilla kuten tietotyössä ja rakentamisessa itsensätyöllistäjien tulotaso saattaa muodostua korkeaksikin.
Suomen työmarkkinoilla on viiden vuosikymmenen aikana koettu merkittäviä rakennemuutoksia. Työoloja on pitkälle kehitetty pohjoismaisia turvallisuuden ja sitoutumisen periaatteita noudattaen. Viime aikoina lisääntynyt kansainvälinen talouskilpailu on tuonut mukanaan ristiriitaisia muutostrendejä.
Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä saavat tekevät töitä useimmiten työntekijäammateissa. Asiantuntijatehtävissä työskentelevät ovat puolestaan muita useammin osa-aikaeläkkeellä. Vanhuuseläkkeellä työskentelevät miehet toimivat useimmiten autonkuljettajina tai huoltotöissä, naiset hoiva-ammateissa ja myyntityössä.