Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Omalla autolla on paljon vapaapäiviä – Miksi yhteiskäyttö ei yleisty?

22.9.2021
Twitterissä: @MattiJKokkonen
Kuva: Risto Wuolle

Suomessa oli vuoden 2020 lopussa liikenne­käytössä autoja 3,2 miljoonaa, näistä henkilöautoja 2,8 miljoonaa. Vähintään yhden auton omisti vuoden 2016 kulutus­tutkimuksen mukaan 1,9 miljoonaa suomalaista kotitaloutta, mikä tarkoittaa noin 73 prosenttia kaikista koti­talouksista.

Autojen omistaminen oli vähäisintä maaseutu–kaupunki-luokituksen sisemmällä kaupunki­alueella, jolla asuu kaksi miljoonaa suomalaista. Sielläkin auton omisti 54 prosenttia koti­talouksista.

Manner-Suomessa henkilöautoilla ajettiin vuoden 2020 aikana keskimäärin 13 600 kilometriä. Se tarkoittaisi varovaisestikin arvioiden sitä, että autot seisovat keskimäärin yli 90 prosenttia vuodesta paikallaan ja käyttämättöminä.

Laskennallisesta vähäisestä käytöstä huolimatta auto halutaan edelleen pääasiassa pysyvästi omaan käyttöön, eikä autojen yhteis­käytöstä ole tullut valtavirtaa.

Yhteiskäyttöautoja ja perinteisempää auton vuokrausta tarjoaa useampi palvelun­tarjoaja Suomen eri kaupungeissa. Tämän lisäksi erilaiset vertais­vuokrauspalvelut antavat yksityis­henkilöille mahdollisuuden jakaa oma auto vuokralle korvausta vastaan.

Vuokrakäytössä oli vuoden 2020 päättyessä 11 000 henkilöautoa ja 3 000 pakettiautoa. Näistä lähes kaikki oli rekisteröity yritys­haltijoille.

Vuokrauskäytössä olevien henkilö- ja pakettiautojen määrä kasvoi tasaisesti vuoteen 2019 asti. Korona­pandemian myötä vuokra­käytössä olleiden henkilö­autojen määrä laski vuoden 2017 tasolle. Pakettiautojen määrä pysyi vuonna 2020 edellisen vuoden tasolla. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Liikennekäytössä olevat henkilö- ja pakettiautot, joiden käyttötarkoitus on vuokraus ilman kuljettajaa 2014-2020 (31.12)

 
Kuvio Liikennekäytössä olevista henkilö- ja pakettiautoista, joiden käyttötarkoitus on vuokraus ilman kuljettajaa 2014-2020. Kuvion keskeinen sisältö on kuvattu tekstissä.
Lähde: Moottoriajoneuvokanta, Tilastokeskus

Liikenneviraston julkaisusarjassa vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa kartoitettiin laajasti sekä palvelun­tarjoajien että kuluttajien näkemyksiä yhteiskäyttö­autoilusta ja sen potentiaalista. Tutkimuksesta selviää, että oman auton korvaaminen yhteis­käyttöisillä autoilla ei ole helppoa.

Yhteiskäytölle asetetaan kovia vaatimuksia, jotta omasta autosta oltaisiin valmiita luopumaan. Yhteiskäyttö­auton avulla pitäisi pystyä säästämään rahaa selvästi oman auton käyttöön verrattuna, sen tulisi olla huoletonta ja sen saatavuuden pitäisi olla varmaa. Ympäristösyyt olivat tärkeitä vain 15 prosentille vastaajista.

Käytön esteet liittyvät osin samoihin asioihin. Vastaajat eivät uskoneet, että autoja olisi saatavilla ja että ne olisivat saatavilla riittävän läheltä.

Vastauksissa korostui myös oman auton käytön mahdollistama liikkumisen spontaanius. Kustannusten uskottiin olevan korkeita ja pelättiin mahdollisesta auton vahingoittumisesta aiheutuvia kustannuksia.

Kyselyyn vastanneista autoilijoista jopa 90 prosenttia ei ollut harkinnut autosta luopumista, ja samoista vastaajista 41 prosenttia ei myöskään luopuisi omasta autosta mistään syystä.

Yhteiskäyttöautoja ei ole helppoa sovittaa kyselyn tuloksista tuleviin raameihin. On myös totta, että yhteiskäyttöauto ei ole vastaus kaikkien ihmisten auton käytön tarpeeseen.

Yhteiskäyttöautoja pitäisi olla paljon ja käyttöalueen tulisi olla laaja, jos haluttaisiin, että autojen yhteiskäyttöä edistävät saatavuustekijät saataisiin toteutettua ja esteet saataisiin purettua.

Yhteiskäyttöautoilu haastaakin ennen kaikkea sen varaan jättäytyvän. Liikkuminen vaatii enemmän suunnitelmallisuutta, ja varsinkin varsinaisen käyttöalueen ulkopuolella asuvalta yhteis­käyttöisen auton käyttäjältä vaaditaan viitseliäisyyttä ja vaivaa liikkua itse auton luokse.

Palkintona yhteiskäyttö­autoilusta seuraa ennakoitavammat kustannukset, koska ne rajoittuvat vuokraan ja palvelusta riippuen myös polttoaineeseen. Autot ovat myös usein uusia tai uudehkoja ja sitä myöten siistejä ja turvallisia.

Myös henkilökohtainen hiilijalanjälki voi pienentyä, jos autolla ajetut kilometrit jäävät vain niihin välttämättömiin ja auton valmistukseen käytettyjen materiaalien tuotannosta aiheutuneet päästöt jakautuvat useamman käyttäjän kesken.

 

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen liikennetilastoissa.

 

Lähteitä:

Tietilasto, Tilastokeskus

Moottoriajoneuvokanta, Tilastokeskus

Kulutustutkimus 2016  

Väestörakenne

Henkilöliikennetutkimuksen 2016 tuloksia taulukoina

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
17.6.2022
Johanna Lahtela, Marjut Pietiläinen

Korona-ajan arki on vaihdellut sen mukaan, ovatko palkansaajat olleet lähi- vai etätyössä. Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen näyttää eronneen naisten ja miesten välillä – etenkin perheellisillä. Pandemian alussa etätyö saattoi näyttäytyä auvoisena yhteisenä kotiaikana, mutta kriisin jatkuessa kotityöt ja hoiva nähtiin taakkana ja huonoa omaatuntoa saatettiin kokea joka suuntaan.

Artikkeli
24.5.2022
Marjut Pietiläinen

Vasta eri näkökulmat huomioivan tiedon avulla väkivalta tulee ilmiönä näkyväksi, jolloin sen vakavuus ja seuraukset voidaan tiedostaa ja siihen pystytään aktiivisesti puuttumaan. Korona-ajan poikkeuksellisuus osoittaa ilmiön säännöllisen ja myös kriisiajat kattavan tilastoinnin tärkeyden.

Artikkeli
23.5.2022
Johanna Lahtela, Marjut Pietiläinen

Kokemukset kiireestä ja työn kuormituksesta korona-aikana eroavat niin lähi- ja etätyötä tekevien kuin eri alojenkin välillä. Muutokset pandemiaa edeltävään aikaan nähden ovat yleisellä tasolla pieniä, mutta yksittäisten palkansaajien kokemuksissa on viitteitä polarisaatiosta. Joidenkin kohdalla työ on kuormittanut entistä enemmän, toisilla työtilanne on keventynyt.

Artikkeli
11.4.2022
Kimmo Haapakangas, Matti Näsi, Marjut Pietiläinen

Lähisuhdeväkivalta ei erityisesti lisääntynyt ensimmäisenä koronavuonna, kertovat poliisin tietoon tulleisiin rikoksiin pohjautuvat tilastot. Uhreista suurin osa oli naisia. Rikosuhritutkimuksen mukaan väkivaltakokemukset ovat koronarajoitusten myötä vähentyneet. Kevään 2020 koronatilanne heijastui osin vastaajien kokemuksiin parisuhdeväkivallasta.

Artikkeli
3.3.2022
Rauli Kohvakka, Kaisa Saarenmaa

Nettitelevisio, uudet äänimediat, somekanavat ja muu verkkomedia saivat paljon uusia käyttäjiä vuonna 2020, mutta toisena pandemiavuonna kasvutahti näyttää hidastuneen. Yksityisiä nettipuheluita soittaneiden osuus jopa väheni. Useampi kuin joka viides nuori käyttää netin deittisovelluksia, ja kaikkiaan deittipalveluilla on yli 360 000 suomalaiskäyttäjää. Verkkomedian ohella myös perinteiset joukkoviestimet ovat keränneet yleisöjä korona-aikana. 

tk-icons