Työtunnit kasvaneet työllisyyttä hitaammin
20.12.2022
Kuva: Kari Likonen
Työllisyyden kasvu on jatkunut tähän mennessä koko vuoden 2022. Marraskuussa työllisyys kasvoi edelleen reippaasti verrattuna edelliseen vuoteen ja työllisyysasteen trendi nousi. Luvut hellittänevät osaltaan pelkoa pikaisesta taantumasta.
Olematta ennustaja voi jo sanoa, että koko kalenterivuodesta tulee työllisyyden selvän kasvun vuosi.
Verrattuna työllisyyden kasvuun työtunnit ovat kasvaneet hitaammin, kuten vuoden mittaan on tullut esille.
Työllisten määrä on kasvanut kuukausimuutoksien keskiarvona tammi-marraskuussa 2,8 prosenttia. Työtuntien määrä on vastaavasti kasvanut 1,6 prosenttia.
Tämä johtuu suurelta osin osa-aikatyön kasvusta.
Kuviossa 1 näkyy, paitsi työllisten määrän kasvu, niin myös erikseen kokoaika- ja osa-aikatyöllisten määrän kasvu prosentuaalisena osuutena.
Kuvio 1. Työllisten määrän muutos tammi-marraskuussa 2022 verrattuna vuoden 2021 vastaavaan ajankohtaan, prosenttia
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus
Toisaalta työtuntien kasvu on ollut vaatimattomampaa kuitenkin niin, että osa-aikatyössä työtuntien kasvu (2,0 %) on suurempaa kuin kokoaikatyössä (0,8 %) vertailtaessa kuluvaa vuotta viime vuoteen (kuvio 2).
Kuvio 2. Työtuntien määrän muutos tammi-marraskuussa 2022 verrattuna vuoden 2021 vastaavaan ajankohtaan, prosenttia
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus
Syitä on monia
Edellä mainitut luvut kertovat, että työlliset ovat tehneet työtunteja keskimäärin jonkin verran vähemmän kuin aiemmin niin kokoaika- kuin osa-aikatyössä. Mistä tämä kertoo?
Syitä voisi olla lisääntynyt poissaolo töistä eri syistä, kuten sairauspoissaolot, lakot, lomautukset tai lomien lisääntynyt pitäminen. Toisaalta hyvin erilaiset kalenterivuodet voisivat ainakin teoriassa vaikuttaa tehtyjen työtuntien määrään.
Mikään edellä mainituista ei taida täysin vakuuttaa siitä, että töistä olisi oltu poissa merkittävästi enemmän. Tämän voi todeta myös työssäoloasteen perusteella: se näyttää muuttuneen vain aavistuksen vuosien 2021 ja 2022 välillä.
Toisaalta työssäoloaste nojautuu koko viikon poissaoloihin töistä. On mahdollista, että lyhyemmät poissaolot esimerkiksi sairauden vuoksi ovat vähentäneet keskimääräistä tehtyä työaikaa. HS kertoi sairauspoissaolojen ”rajusta kasvusta”. Siltikään jutussa kerrotut sairauspoissaolojen volyymit tuskin riittävät selittämään, miksi työtunnit eivät ole kasvaneet samaan tahtiin kuin työllisyys.
Myöskään työllisten keskimääräisten työtuntien ei pitäisi olla vähentynyt lainsäädännöllisistä syistä.
Paljon tutkimista edessä
Kaiken kaikkiaan työtuntien laimea kasvu ei liene kovin dramaattista. Kokoaikatyöllisten määrä on paljon suurempi kuin osa-aikatyötä tekevien määrä: viimeksi mainitun ryhmän lukumääräisesti pienempikin kasvu tuottaa suuremman kasvuprosentin.
Kun koko vuosi 2022 tiedetään, voidaan tutkia enemmän ja paremmin, selittävätkö esimerkiksi alakohtaiset muutokset tilannetta, ja millä tavalla miesten ja naisten työllisyyskehitys liittyy kokonaisuuteen.
Ja aina mielenkiintoinen asia: Onko erityisesti hyvin pientä työmäärää tekevien työllisten määrä räjähtänyt kasvuun? Tähän on tarkoitus palata tammi-helmikuun vaihteessa.
Kirjoittaja työskentelee työvoimatutkimuksen yliaktuaarina Tilastokeskuksen Työelämä ja palkat -ryhmässä.
Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.