Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Hallinnolliset hinnat näkyvät inflaatiossa – ja eri tavoin kukkaroissa

7.5.2019
Twitterissä: @nieminekri
Kuva: Kari Likonen

Harva tulee miettineeksi, mikä vaikutus hallinnollisilla päätöksillä on kulutus­tavaroiden ja -palveluiden hintoihin ja inflaatioon.

Hallinnollisia hintoja ovat tavaroiden ja palveluiden hinnat, jotka valtio, paikallishallinto tai sääntelyviranomainen asettaa suoraan tai muutoin vaikuttaa hintoihin merkittävässä määrin. Näitä ovat mm.

  • Veropäätökset kuten veron­korotukset (mm. alv, alkoholi­vero) ja verotus­arvo (esim. työpaikka­ruokailu)
  • Hintatason sääntely määrittelemällä hyödykkeelle pohja­hinta, maksimi­hinta/-tariffi, kustannus­vastaavuus…
  • Hintojen muutoksen sääntely määrittelemällä sallittu kohtuullinen tuotto (esim. sähkön jakeluverkko­toiminta, liikenne­vakuutus)
  • Valtion tukitoimet
    • asumiseen (esim. korkotuet),
    • terveydenhoitoon (ml. Kela-korvaukset resepti­lääkkeille) ja päivä­hoitoon
    • yleishyödylliseen toimintaan esimerkiksi valtion­osuudet kansan- ja työväen­opistojen, uima­hallien, museoiden ja teattereiden tukemiseen

Kaikki em. päätökset vaikuttavat hintoihin ja sitä kautta myös kuluttajahinta­indeksiin, joka mittaa tuotteiden ja palveluiden hinnoissa tapahtuvaa muutosta.

Mitattu hinta on kuluttajan tuotteesta tai palvelusta maksama hinta, joka sisältää kaikki tuet, verot ja muut lisämaksut, kuten uusien autojen toimitus­maksun.

Kuviossa 1 on esitetty asumiseen liittyviä hallinnollisten päätösten alaisia eriä. Näitä ovat jätevesi­maksu, kauko­lämpö ja sähkö.

Kuvio 1. Asumiseen liittyvien hallinnollisten päätösten alaisten erien hinnan­muutokset 2015–2019
Kuvio 1. Asumiseen liittyvien hallinnollisten päätösten alaisten erien hinnan¬muutokset 2015–2019 Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahinta¬indeksi
Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahinta­indeksi

Sähkön hinnasta suuri osa (n. 60–70 %) muodostuu hallinnollisten päätösten alaisesta sähkön verkko­palvelun hinnasta (ns. siirtomaksu) ja veroista. Hintaa on nostanut vuoden 2013 lopulla voimaan tullut sähkö­markkinalaki, joka aiheutti verkon­tarjoajille investointi­paineen verkko­jakeluun. Vuonna 2018 sähkö­energian kuluttaja­hinnat sitä vastoin nousivat jyrkästi tukku­hintojen noususta johtuen.

Terveydenhoitoon[1] liittyviä hallinnollisten päätösten alaisia maksuja ovat sairaala­maksu, lääkärin­palkkio, hammaslääkäri­palkkio ja korvattavat resepti­lääkkeet. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Terveydenhoitoon liittyvien hallinnollisten päätösten alaisten erien hinnan­muutokset 2015–2019
Kuvio 2. Terveydenhoitoon liittyvien hallinnollisten päätösten alaisten erien hinnan¬muutokset 2015–2019 Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahinta¬indeksi
Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahinta­indeksi

Terveydenhoidon palvelut kallistuivat vuoden 2016 alussa roimasti. Syynä oli hallinnollinen päätös, jonka tavoitteena oli säästää 78 miljoonaa euroa. Kela-korvauksia pienennettiin, jolloin lääkärin- ja hammaslääkäri­palkkion sekä sairaala­maksujen kuluttaja­hinnat nousivat rajusti ja ovat jatkaneet nousuaan tämän jälkeenkin.

Hinnanmuutos nykyhetkestä vuoden 2015 keski­määräiseen on palvelusta riippuen 17–30 prosentin välillä. Samanaikaisesti yleisen kuluttajahinta­indeksin muutos on ollut noin 3 prosenttia.

Hallinnollisten päätösten vaikutusta hinta­kehitykseen voidaan tutkia nyt, kun käytössämme on massa-aineisto lääkkeiden hinnoista ja myynti­määristä. Kuviossa 3 esitetään korvattavien resepti­lääkkeiden hinta­kehitys ilman tukia ja verrattaan sitä kela­korvattujen resepti­lääkkeiden hinta­kehitykseen (lähde:Kela). Hallinnollisen päätöksen vaikutus näkyy portaittaisena hinnan­muutoksena, joka toistuu saman­laisena vuodesta toiseen.   

Kuvio 3. Korvattavien reseptilääkkeiden hinnan­muutokset 2015–2019
Kuvio 3. Korvattavien reseptilääkkeiden hinnan¬muutokset 2015–2019 Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahinta-indeksi
Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahinta­indeksi

Ensimmäinen porras osuu vuoden alkuun, koska vuoden alussa kaikki kuluttajat maksavat tuotteista täyden hinnan ja hinnan­muutos joulukuulta on siten suurimmillaan. Muutos näkyy ensimmäisen vuosi­neljänneksen jälkeen, mikä johtuu käytetyn aineisto­lähteen muodostumis­aikataulusta. Kun 50 euron alku­omavastuu ylitetään, alkaa kuluttaja saamaan lääkkeen mukaista kela­korvausta, joka vaihtelee 40–100 prosentin välillä. Ylemmän erityis­korvauksen (100%) saajat maksavat tuotteista vain 4,5 euroa.

Vuoden loppua kohden tultaessa seuraava raja-arvo on vuosi­omavastuu, joka on 572 euroa. Osalla korvattavien resepti­lääkkeiden ostajista raja-arvo ylittyy, jolloin Kela korvaa loppu­vuoden lääkkeet kokonaisuudessaan ja kuluttajalle jää vain 2,5 euron omavastuu. Tämä näkyy kela­korvattavien resepti­lääkkeiden sarjassa, jossa vuoden loppu­puolella indeksi on alimmillaan; lääkkeen hinta on siis halvimmillaan, kun kela­korvaus on suurimmillaan.

Kuvio 3 kertoo myös, että korvattavat resepti­lääkkeet, ilman kela­korvausta, ovat halventuneet 2015–2019 lähes 20 prosenttia, mutta kela­korvattujen resepti­lääkkeiden indeksi osoittaa keski­määrin 4 prosentin hintojen muutosta (katkoviiva).

Syynä eroon on se, että kela­korvausten määrää pienennettiin vuoden 2016 alussa tuntuvasti. Silloin otettiin käyttöön vuosittainen 50 euron alku­omavastuu ja vuosi­omavastuuksi (ns. lääkekatto) määriteltiin 610,37 euroa.

Mikä merkitys em. hallinnollisilla päätöksillä nyt sitten on inflaatioon?

On vaikea yleistää, koska vaikutus riippuu kyseisen tuotteen tai palvelun osuudesta kokonais­kulutuksesta (ns. paino-osuus) sekä tehdyn hallinnollisen päätöksen vaikutuksesta hinnan­muutokseen.

Esimerkiksi sähkön yksityinen kulutus on noin 2,6 prosenttia kokonais­kulutuksesta; siis vain suuret hinnan­muutokset heilauttavat inflaatiota muutoksen suuntaan.

Yksittäiselle kuluttajalle merkitys voi kuitenkin olla suuri, jos sattuu paljon kuluttamaan kyseistä tuotetta tai palvelua. ”Hintojen nousu tuntuu heti kukkarossa”.

 

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilasto­keskuksen Talous- ja ympäristö­tilastot -yksikössä.

 

[1] Hammaslääkäripalkkioissa huomioidaan kunnallinen ja yksityinen hoito, joten vain osa hintakehityksestä selittyy hallinnollisilla päätöksillä. Sairaalamaksussa huomioidaan lähinnä kunnallinen hoito.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
17.10.2023
Harri Kananoja, Martti Korhonen, Tapio Kuusisto, Kristiina Nieminen, Katri Soinne

Viime vuosien inflaatio, korkojen nousu ja asuntomarkkinoiden myllerrys ovat koetelleet erilaisia kotitalouksia kovin eri tavoin. Tiukimmilla ovat olleet perheet, joilla on mittava vaihtuvakorkoinen asuntolaina ja huomattavat välttämättömät kulut. Tilastokeskuksen asiantuntijat kurkistavat kolmen esimerkkiperheen elämään.

Blogi
18.9.2023
Reetta Karinluoma, Nata Kivari, Tapio Kuusisto

Suomen talouden kokonaiskuva on kaksijakoinen. Rakentamisen ja teollisuuden hiipuminen ja korkojen nousu synkentävät näkymiä. Valoa luovat energiainvestoinnit ja edelleen hyvä työllisyys­tilanne. Kotitalouksien velkaantumisaste on kääntynyt laskuun.

Artikkeli
14.11.2022
Otto Kannisto, Martti Korhonen, Paula Paavilainen, Anu Rämö

Asuntomarkkinakatsaus kertoo, että asuntojen reaalihinnat ovat laskussa. Vuokrat ovat nousseet selvästi yleistä inflaatiota hitaammin. Kohonnut kustannustaso luo paineita korotuksille jatkossa, joita kuitenkin vuokra-asuntojen runsas tarjonta voi hillitä. Markkinoille valmistuu tänä ja ensi vuonna vielä runsaasti uusia asuntoja, vaikka myönnettyjen rakennuslupien määrä kääntyi jo viime vuonna laskuun. Kiinteistönvälittäjien kautta tehtiin lokakuussa asuntokauppaa vähiten kymmeneen vuoteen.

tk-icons