Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Hintalappu luonnolle ei riitä – tietoa pitää myös käyttää

22.4.2021
Twitterissä: @JohannaPakarinn
Kuva: Aki Harju

Niin kutsutun Dasguptan raportin julkaisu helmikuussa vauhditti jälleen keskustelua hyvinvoinnin ja ympäristön tilan paremmasta mittaamisesta. Tässä Ison-Britannian valtiovarain­ministeriön tilaamassa raportissa brittiläinen Cambridgen yliopiston taloustieteen emeritus­professori Sir Partha Dasgupta esittää, että luonto tulisi huomioida yhtenä omaisuus­eränä siinä missä muukin pääoma. Tarvitaanko luonnolle hintalappu, kysyttiin meillä Suomessakin.

Bruttokansantuotteen toimivuus hyvinvoinnin mittarina on kyseenalaistettu jo vuosikymmeniä – ihan aiheesta. Samalla tosin usein unohdetaan, että puutteistaan huolimatta BKT edelleen mittaa ihan mainiosti sitä, mitä on tarkoituskin, eli taloudellista aktiviteettia.

Mutta meillä on käsissämme positiivinen ongelma. Meillä nimittäin menee niin hyvin, ettei hyvinvointia ole pystytty kuvaamaan vain taloudellisen lisäarvon tuottamisella enää vuosikausiin.

Samalla kun eri tahoilla on keskusteltu hyvinvoinnin mittaamisesta, kansainvälinen tilasto- ja tutkijayhteisö ei suinkaan ole keskittynyt peukaloiden pyörittelyyn, vaan kehitystyö on käynyt vilkkaana. Uusia mittaristoja ja indikaattori­paketteja muodostetaan ja otetaan käyttöön koko ajan.

Myös kansantalouden tilinpitoa on laajennettu suoraan useilla aihealueilla, ml. kulttuuri, matkailu ja ympäristö. Me tilastonörtit kutsumme näitä BKT:n laajennuksia satelliitti­tilinpidoiksi.

EU:n tasolla tällä hetkellä laajin satelliittitilinpito on ympäristötilinpito. Ympäristö­tilinpidon käsikirjan SEEA:n (System of Economic and Environmental Accounting) ensimmäiset versiot ovat peräisin jo 1990-luvulta.

Uudistetun SEEA:n ydinosa hyväksyttiin YK:n tilastokomiteassa vuonna 2012. EU oli standardin soveltamisessa käytäntöön etulinjassa, ja ensimmäisestä EU:n ympäristötilinpito­asetuksesta tulee tänä kesänä täyteen 10 vuotta.

Vuonna 2014 asetusta laajennettiin tuplaamalla sen kattamien tilastojen määrä. Tällä hetkellä pakollinen EU-raportointi kattaa kuusi tilastoa: energiatilinpito, ilmapäästöt toimialoittain, kansantalouden materiaalivirrat, ympäristöliiketoiminta, ympäristönsuojelumenot ja ympäristöverot, ja lisää on suunnitteilla.

Ympäristötilinpito mittaa nimensä mukaisesti ympäristöön kohdistuvia paineita fyysisinä suureina ja suoraan ympäristö­liiketoimintaan ja ympäristön­suojeluun liittyviä rahavirtoja. Ympäristö­tilinpidon tilien avulla voimme laskea mm. toimiala­kohtaisia päästö- ja energia­intensiteettejä yhdistämällä tiedot kansantalouden tilinpidon tietoihin. Tässä yhdenmukaisesta tilastointi­kehikosta syntyvässä yhdistely­mahdollisuudessa piileekin ympäristö­tilinpidon vahvuus.

Ympäristötilinpito kuvaa talouden ja ympäristön suhdetta
Kuvio siitä, miten ympäristötilinpito kuvaa talouden ja ympäristön suhdetta

Uusin harppaus eteenpäin ympäristö­tilinpidon tilastoinnissa tapahtui, kun YK:n tilastokomissio hyväksyi maaliskuussa 2021 ekosysteemi­tilinpidon tilasto­standardin. Ekosysteemi­tilinpito laajentaa ympäristö­tilinpidon kuvausta entisestään huomioimalla sellaisetkin luontopääoman palvelut, joista ei synny markkinoilla myytäviä tuotteita tai palveluita.

Käytännössä tilastostandardin hyväksyminen tarkoittaa, että kansainvälisesti on saavutettu yhteisymmärrys siitä, mitä ja miten halutaan mitata. Pelkästään tähän vaiheeseen pääsy on vaatinut yli kymmenen vuoden työn, johon myös Suomi on osallistunut aktiivisesti.

Ekosysteemitilinpitoa on pilotoitu sekä Suomen ympäristö­keskuksessa että Luonnonvara­keskuksessa, ja myös Tilastokeskus on osallistunut standardin laadintaan. Standardista vakiintuneeseen tilastotuotantoon on kuitenkin vielä matkaa, ja panostusta ja edelläkävijyyttä tarvitaan edelleen.

Ympäristötilinpidon laajentuessa ja tarkentuessa kuvaus talouden ja ympäristön suhteista paranee. Mutta vaikka kehittäisimme kuinka täydellisiä mittareita, ne eivät itsekseen ratkaise ainoatakaan ongelmaa. Mittari on parhaimmillaankin työkalu, seurannan väline.

Mikään luku ei luo meidän puolestamme ohjauskeinoja ja tee arvovalintoja, vaan ne auttavat meitä kohdentamaan toimia ja seuraamaan onnistumista. Pelkkä datan olemassaolo ei riitä, vaan tietoa pitää myös käyttää.

 

Kirjoittaja työskentelee Tilasto­keskuksessa ympäristö­tilinpidon tiiminvetäjänä ja on YK:n ympäristötilinpito­komitean jäsen.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Blogi
3.12.2021
Antti Hörkkö

Maailman maaperästä kolmanneksen tila on heikentynyt. Sunnuntaina vietettävän kansainvälisen maaperäpäivän toivotaan kannustavan suojelemaan ja parantamaan ehtyneiden maapohjien tilaa.           

tk-icons