Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 29.8.2020. Kuin jo ennakkoon sitä juhlistaen kaupungistuva Suomi ja metsän laidoilla ja metsissä kasvaneet suomalaiset saivat joukkoherätyksen keväällä 2020 COVID-19-pandemian seurauksena.
Kevään poikkeusolojen myötä viimeistään ymmärsin, kuinka arvokas Suomen luonto onkaan. Puhdas metsä, luontopolut, korkeat kalliot, upeat maisemat auringonlaskuun ja kaikki kävelymatkan päässä – myös silloin kun Uudeltamaalta ei saanut poistua. Suomen metsät tarjosivat henkirei’än monelle meistä.
Kesällä koitti uusi käänne: vuosisadan marjasato. Nevalla käyskentely oli upea kokemus, sinisiipien liihottelu salpasi hengen ihastuksesta, ja pakastimessa on palkintona kultainen saalis. Metsästyksen makuun pääsin metsästäessäni marjapoimuria ympäri Helsinkiä, ja lopulta Viikistä löytyi! Taisi olla lasten malli, mutta hyvin sai piirakkamarjat poimittua silläkin.
Metsästys ja keräily koostuvat eri maissa erilaisista tuotteista. Suomessa luokka sisältää metsämarjat, metsäsienet ja jäkälän, porot ja riistan, sekä hunajan.
Kansainvälisissä vertailuissa Suomi pärjää hyvin. Metsästyksessä ja keräilyssä viiden kärjen muodostivat Espanja, Italia, Saksa, Suomi ja Tsekki, kun tarkastellaan pelkkiä kilomääriä vuoden 2018 tiedoilla.
Kun huomioidaan myös asukasluku, Suomessa metsästetään ja keräillään tuotteita eniten Euroopassa, miltei kymmenen kiloa asukasta kohden. Viro seuraa hyvänä kakkosena kahdeksalla kilolla asukasta kohden.
Tilastojen näkökulmasta vuosi 2020 on ja tulee olemaan erikoinen. Esimerkki marjanpoiminnan tilastoinnista:
Ammattimaisista poimijoista saimme maahan vain murto-osan, mutta me siviilipoimijat olemme ostaneet kaupat tyhjiksi poimureista ja täyttäneet omat varastomme metsän aarteilla. Omaan käyttöön poimittujen marjojen määrän arviointi on haastava tehtävä.
Lähde lauantaina metsään, poimi piirakkamarjat ja nosta lippu salkoon, Suomen luonnon päivän kunniaksi!
Viherjäisell lattialla,
miss’ ei seinät hämmennä,
tähtiteltan korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii. - Aleksis Kivi
Ympäristötilinpito on laajentunut ja tarkentunut, mutta täydellisetkään mittarit eivät itsekseen ratkaise ainoatakaan ongelmaa.
Tilastoinnilla seurataan kierrätystavoitteiden täyttymistä ja niihin liittyvien politiikkatoimien onnistumista. Yhdyskuntajätteiden kierrätys on kuitenkin paljon muutakin kuin politiikkaa, lainsäädäntöä ja velvoitteita: se on jokaisen henkilökohtainen mahdollisuus vaikuttaa ympäristön tilaan ja tulevaisuuteen.
Kiertotalousliiketoiminta on kasvanut tasaisesti seuraten yleistä talouskehitystä, mutta sen osuus taloudesta on vielä verrattain pieni. Tilastokeskuksen tuore indikaattoripaketti kuvaa alan liiketoimintaa hyvin kapeasti yritysten ja työntekijöiden kannalta. Kiertotalouden edetessä myös mittareiden on kehityttävä kattamaan laajemmin koko systeemitason muutos.
Kun yhdistetään tilastot jätteistä ja materiaalivirroista tuotantolukuihin, saadaan käsitys kansantalouden materiaaliriippuvuudesta ja ekotehokkuudesta. Kansainvälisessä vertailussa Suomi kuluttaa luonnonvarojaan kovalla kädellä, tuottaen samalla reilusti jätettä asukasta kohden.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii pikaisia toimia – ja toimien tueksi systemaattisen tiedontuotannon. Syken, Luken ja Tilastokeskuksen yhteistyönä kehitettävällä ekosysteemitilinpidolla voidaan jokusen vuoden päästä toivottavasti seurata mm. pölyttäjien tarjoamia pölytyspalveluita.
Teollisuudessa ympäristönsuojeluinvestointien osuus pääoman bruttomuodostuksesta on vain reilu 2 prosenttia. Kun huomioidaan t&k-menojen pääomittamisen eriävät käytännöt ja ympäristönsuojeluinvestointien tarkat kriteerit, ovat investoinnit ympäristön kannalta kuitenkin myönteisempiä kuin mitä tuo investointien suhdeluku antaisi ymmärtää.
Kun taloudellisia mittareita suhteutetaan päästöihin, monet korkean tuottavuuden toimialoista ovatkin joukon viimeisiä. Palvelualojen arvo puolestaan nousee.
Kiertotalousliiketoiminnan mittaristoa kehitetään parhaillaan kattavaksi indikaattorikokonaisuudeksi, jonka tavoitteena on esittäa dataa myös alueellisesta näkökulmasta. Indikaattorikokonaisuus syntyy jo olemassa olevista aineistoista. Tilastokeskuksen erityisselvitys on osa CIRCWASTE-hanketta, jonka tulokset julkaistaan vuoden 2020 loppuun mennessä.
