Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja ristiriitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.
Tuottaako tämä kirjoitus arvoa?
Sain ansioristin palveluksistani Tilastokeskukselle. Pitää siis pikkaisen pohtia omankin työn arvoa tuoreen ja tärkeän kirjan valossa.
Mariana Mazzucato on innovaation ja julkisen arvon professori University College Londonissa. Hänen vastikään suomennettu kirjansa Arvo – globaalin talouden luojat ja välistävetäjät on ytimeen menevä puheenvuoro siitä, mistä arvo syntyy ja mistä kenties ei.
Mazzucato lähtee Ranskan fysiokraateista ja kansantalouden tilinpidon esi-isästä Francois Quesney’stä asti jäljittämään sitä, mitä minäkin aikana on pidetty arvoa tuottavana toimintana, mitä vain toisten luomaa arvoa kuppaavana toimintana.
Taloustieteen klassikoilla Adam Smithillä, David Ricardolla ja Karl Marxilla oli jokaisella oma ns. tuotantoraja, jonka sisäpuolella oli arvoa luova talous, ulkopuolella vuokraa perivät välistävetäjät.
Mazzucaton mielestä emme nykyään erota arvon luomista ja kuppaamista toisistaan, emme enää edes keskustele niiden erosta, kuten taloustieteen alkuaikoina tehtiin. Kansantalouden tilinpidossakin jo hyväksymme sen, että jos jostakin saa hyvää hintaa – oli se kyseenalaisia finanssituotteita tai ylihinnoiteltuja lääkkeitä – sillä on sen mukaisesti arvoakin.
Meillä ei oikein ole ollut vastaväitteitä, kun Goldman Sachsin johtaja julistaa pankkiiriliikkeensä työntekijät maailman tuottavimmiksi heidän miljoonapalkkioitaan perustellessaan.
Mariana Mazzucato tarjoaa hyvin perusteltuja vastaväitteitä.
Mikä vielä kenties tärkeämpää, Mazzucato tarjoaa tukun perusteita palauttaa ja puolustaa julkisen sektorin tekemän työn arvoa. Se kun on ollut länsimaailmassa jatkuvan kyseenalaistamisen kohteena viime vuosikymmenet – ja tahtoo tulla aliarvioiduksi myös bruttokansantuotteessa.
Julkisen sektorin tuotos lasketaan näet pääasiassa työntekijöiden palkoista käsin, ikään kuin se ei tuottaisi sen enempää arvoa. Toisaalta finanssisektori on viime vuosikymmeninä laskettu mukaan kansantuotteeseen, vaikka sen kuplia maksetaan yhä. Miten nämä nyt näin voivat olla?
Istun aamukahvilla kansantalouden tilinpidon asiantuntijamme Tuomas Rothoviuksen kanssa ja esitän kysymykset hänelle.
Kokeneelle kansantulolaskijalle kysymykset eivät ole mitenkään yllättäviä, näitä on pohdittu pitkään. Rothoviuksen mielestä pankit kyllä tuottavat arvoa, samaan tapaan kuin kauppa, joka elää osto- ja myyntihintojen erotuksella. ”Mitataanko rahoitusalan tuotosta oikein, onkin sitten aivan toinen kysymys.”
Mitä julkiseen sektoriin tulee, Rothoviuksen mukaan on selvää, että bkt ei näytä valtion ja kuntien työntekijöiden työn täyttä arvoa yhteiskunnalle, kun tuotos lasketaan työntekijöiden palkoista käsin. Ikään kuin sairaanhoitajat, opettajat ja poliisit olisivat vain riippa oikeasti tuottavien yksityisten alojen vedettävänä. Sellaistahan talouspuhe on pitkälti viime vuosikymmenet ollut.
”Tätä on kyllä pyritty korjaamaan joltain osin käyttämällä tietoja potilaiden saamista hoidoista tai opetuksen määristä kouluissa.”
On myös selvää, että USA:n kaltaisissa maissa, joissa terveydenhuolto on järjestetty pitkälti yksityisen liiketoiminnan kautta, bruttokansantuote on senkin takia suurempi. Onko kansanterveys parempi, onkin taas jo aivan toinen kysymys.
Puolen tunnin kahvihetken aikana ei kovin syvälle ehdi, mutta siihen yhteisymmärrykseen tulemme, että vasta aika näyttää monien puuhien arvon yhteiskunnalle. Siksi kansantalouden tilinpidon on varmaan parempi pysytellä alueella, joiden yhteneväisesti mittaamisesta voidaan edes jotenkin sopia kansainvälisesti.
Laskennan puutteet on kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei niistä tehdä vääriä päätelmiä. Ensimmäisenä puutteet ja vaikeudet tietenkin tiedostavat ja tunnustavat ne, jotka tilinpidon läpikotaisin tuntevat.
Ennen kuin Tuomaksen on kiirehdittävä virkatyönsä pariin (ensimmäinen laskelma vuoden 2019 bkt:sta julkaistaan helmikuun lopussa), heitän hänelle viimeisen pallon. Antavatko kansantulolaskijat omalle työlleen riittävän kansantaloudellisen arvon laskiessaan senkin tuotoksen omien palkkojensa kautta?
”Kyllä työllämme varmasti on arvoa ministeriöille, Suomen Pankille, ennustelaitoksille, miksei suurelle yleisöllekin, mutta kuinka suuri, siinä tullaan taas mittaamiseen…”
Omankin työnsä suhteen Rothovius on maltillinen puntaroitsija, kuten alalle sopii. Toteamme että kansantalouden tilinpidon, kuten niin monen muunkin työn osalta, aika näyttää sen todellisen hyödyn.
Entäpä sitten oma työni, tämä pieni blogikirjoitus, tuottaako tämä edes viihdearvoa, saati ymmärrystä?
Rohkealta ja röyhkeältäkin tuntuisi väittää että tuottaisi, ainakaan enemmän kuin kansantalouden tilinpitoon kirjautuvan palkkani edestä.
Vaan toisaalta, mikäpä ettei. Jos tämä saisi jonkun tarttumaan Mariana Mazzucaton kirjaan, omaksumaan siitä uutta ajattelua, jopa levittämään sitä. Kenties julkisen sektorin tuottaman arvon vähättely voisi alkaa kääntyä arvostukseksi ja sen kautta kunnianhimoiseksi uuden arvon luomiseksi.
Mazzucatolla esimerkkinä uutta arvoa luovasta innovaatiosta, jota ei olisi syntynyt ilman USA:n julkisen sektorin panostusta, on vaikkapa sellainen asia kuin Internet.
Kirjoittaja on Tieto&trendit-sivuston toimittaja.
Lue samasta aiheesta:
Bkt-mittarin perinteinen näkökulma edistymiseen ei riitä, kun pyrkimyksenä on vastata aikamme monimutkaisiin ja globaaleihin ongelmiin. YK:n suunnitelmissa onkin laajempi seuranta- ja tarkastelukehikko sekä enintään 10–20 uutta ohjausindikaattoria.
Koronakuopasta alkanut bkt:n nousujakso pysähtyi tämän vuoden kolmannella neljänneksellä. Kotitaloudet sinnittelevät inflaation kourissa pandemia-aikana kertyneiden säästöjen turvin. Valona taloustilanteessa on edelleen vahva työllisyys, mutta pidemmän ajan tilannetta kiristää työikäisten määrän lasku.
Ensi vuoden alussa toimintansa aloittavat hyvinvointialueet tuovat paitsi muutoksia kansantalouden tilinpidon tilastojulkaisuihin myös epävarmuutta muutosvaiheen tilastotietoihin. Ensimmäisen kerran uutta sektoriluokitusta käytetään kesäkuussa 2023 julkaistavassa Julkisyhteisöjen tulot ja menot neljännesvuosittain -tilastossa.
Taloudesta nykyisessä mielessä ei puhuttu, ennen kuin sille oli nimi ja mittareita sen seuraamiseksi. Ja kun puhutaan taloudesta, mukana on politiikan lisäksi myös ripaus ekonomystiikkaa, aprikoi maallikkokynäilijä.
Talouskasvu jatkui vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla, mutta nousevat hinnat ja kotitalouksien heikkenevä tilanne ennakoivat muutosta. Neljännesvuositilinpidon volyymitiedot osoittavat kaupan volyymin kääntyneen laskuun, ja ainoastaan hintojen nousu on kasvattanut teollisuuden uusien tilausten arvoa kuluvana vuonna.
Eurostat on julkaissut tulojen jakautumisesta hieman pidempää aikasarjaa vuosilta 2016–2019 aiempien, vuotta 2015 koskeneiden kokeellisten mikro- ja makrotietoja yhdistävien lukujen jatkoksi. Tilastokeskus kokeilee monin tavoin haasteellisten laskelmien laatimista Suomen osalta syksyllä 2022.
YK:n uusi suositus kansantalouden tilinpitojärjestelmäksi valmistuu vuosikymmenen puolivälissä. Tavoitteena on kuvata paremmin yhteiskuntia muuttavia ilmiöitä kuten hyvinvointi ja kestävä kehitys, globalisaatio, digitalisaatio ja sen yhteydessä esimerkiksi krypto-varojen käsittely.