Kevytyrittäjien määrä lisääntyi viime vuonna lähes viidenneksellä vuodesta 2021. Valtaosalla oli myös jokin muu palkkatyö.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Onko yrittäjyydestä työllisyyden parantajaksi?
Yksinyrittäjien lukumäärä on viime aikoina lisääntynyt, mutta työnantajayrittäjien polkenut paikallaan. Jotta voitaisiin arvioida, millainen vaikutus tällä on työllisyyteen, tarvitaan useita tietolähteitä.
Kirjoitin Tieto&trendit ‒ talous- ja hyvinvointikatsauksen numerossa 5/2016 yrittäjien lukumäärän polkeneen paikallaan jo usean vuoden ajan. Samanaikaisesti toisaalla kerrotaan yrittäjien lukumäärän nousseen viime vuosina ja yrittäjiksi ryhtyvän yhä useamman henkilön.
Molemmat kehityssuunnat ovat yhtälailla oikein, sillä tulokset riippuvat tarkastelunäkökulmasta sekä eri tietolähteissä käytetyistä menetelmistä ja määritelmistä.
Jotta välttyisimme vääriltä johtopäätöksiltä työmarkkinoiden kehityksestä, tarkastelen tässä artikkelissa ilmiön monimuotoisuutta muutaman eri tietolähteen näkökulmasta. Keskityn tarkastelussa pääasiassa yrittäjiin, vaikka olen myös havainnut, että yrittäjät ja yritykset sekoitetaan julkisessa keskustelussa monta kertaa keskenään.
Tilastokeskuksessa yritysten ja yrittäjien lukumääriä tilastoidaan useassa eri tilastossa. Osa tiedoista saadaan kysymällä tiedot suoraan henkilöiltä tai yrityksiltä ja osa tiedoista saadaan hallinnollisina rekisteriaineistoina eri viranomaisilta.
Yritysten lukumäärätietoja sekä tietoja aloittaneista ja lopettaneista yrityksistä tuotetaan esimerkiksi yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilastossa sekä aloittaneet ja lopettaneet yritykset -tilastossa. Tietoja yrittäjistä puolestaan julkaistaan työssäkäyntitilastossa, työvoimatutkimuksessa sekä kansantalouden tilinpidossa.
Kansantalouden tilinpidon tiedot yrittäjistä pohjautuvat merkittävästi työvoimatutkimukseen, jonka vuoksi kyseisten tilastojen tiedot yrittäjien lukumääristä ovat suhteellisen lähellä toisiaan ja lukumäärien kehityksessä on havaittavissa yhtäläisyyksiä (kuvio 1.)
Kuvio 1. Yrittäjien lukumäärä eri tilastoissa 1989–2014
Lähde Tilastokeskus
Työssäkäyntitilaston tiedot poikkeavat sen sijaan selvästi edellä mainituista tilastoista sekä yrittäjien lukumäärän että sen muutoksen osalta.
Määritelmäerot vaikuttavat yrittäjien lukumääriin eri tilastoissa
Työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2014 lopussa noin 346 000 yrittäjää (ml. ilman korvausta työskentelevät yrittäjäperheenjäsenet). Samaan aikaan työssäkäyntitilaston mukaan yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli ”ainoastaan” 240 000.
Tilastojen lukumääräerosta vajaa puolet (noin 49 000 yrittäjää) selittyy sillä, että työssäkäyntitilastossa nämä henkilöt on määritelty eläkeläisiksi. Palkansaajiksi heistä määriteltiin yli 35 000. Työttömiksi luokiteltiin noin 7 000 henkilöä ja opiskelijoiksi vajaat 5 000 henkilöä. Työssäkäyntitilaston muut työvoiman ulkopuolella olevat ryhmään sijoittui noin 7 000 työvoimatutkimuksessa yrittäjäksi määriteltyä.
Mistä tilastojen luokitteluerot johtuvat? Työssäkäyntitilastossa yrittäjiksi määritellään sellaiset yli 18-vuotiaat henkilöt, joilla on yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukainen vakuutus voimassa vuoden viimeisellä viikolla. Työvoimatutkimuksen tiedot saadaan kysymällä asiaa henkilöiltä itseltään.
Mikäli henkilön yritystoiminta on pienimuotoista ja kestää vain muutaman kuukauden tai yritystoiminnan tuloja on syntynyt alle sovitun määrän (noin 7 560 euroa vuonna 2016), ei henkilön tarvitse hankkia yrittäjien eläkevakuutusta ja henkilöt päätyvät työssäkäyntitilastossa muihin ryhmiin, esimerkiksi opiskelijoiksi, eläkeläisiksi tai palkkatöissä ollessaan työllisiksi palkansaajiksi.
Työvoimatutkimuksessa yrittäjät-luokkaan päätymiseksi riittää, että henkilö on tehnyt tutkimusviikolla yrittäjätyötä vähintään tunnin.
Molemmissa tilastoissa henkilöt voivat kuulua vain yhteen luokkaan (työllinen, työtön, opiskelija, eläkeläinen jne.), vaikka todellisuudessa he voivat esimerkiksi opiskella töiden ohessa tai työskennellä eläkkeellä ollessaan.
Mihin pääasiallisen toiminnan luokkaan henkilö eri tilastoissa lopulta päätyy, riippuu tilastossa käytettävästä luokittelujärjestyksestä ja määritelmistä sekä mahdollisesti myös tiedonkeruutavasta.
Molemmissa esimerkkitilastoissa työlliset henkilöt jaetaan yrittäjien lisäksi palkansaajiin (ammattiasema). Henkilö voi kuulua vain toiseen näistä ryhmistä, vaikka hän hankkisikin elantonsa sekä palkansaajana että yrittäjänä.
Työssäkäyntitilastossa ammattiasema riippuu henkilökohtaisten tulojen suuruudesta. Jos henkilön yrittäjätulot ovat suuremmat kuin palkkatulot, hänestä tulee yrittäjä ja vastaavasti palkkatulojen ollessa suuremmat henkilöstä tulee palkansaaja.
Työvoimatutkimuksessa valinta tehdään haastattelutilanteessa.
Yrittäjien lukumäärä, kasvussa vai paikallaan?
Viime aikojen hallitusohjelmissa on säännöllisesti huudettu uusien yrittäjien perään ja myös nykyinen hallitus on toistuvasti nostanut esille toiveen yritystoiminnan lisääntymisestä työllisyyden ja kansantalouden pelastamiseksi.
Tilastojen valossa kehitys näyttää positiiviselta, sillä uusia yrityksiä perustettiin vuonna 2015 enemmän kuin vanhoja yrityksiä lopetti ja yrittäjien lukumäärä on ollut työvoimatutkimuksen mukaan viime vuosina noususuunnassa (kuvio 2).
Kuvio 2. Yrittäjien lukumäärän kehitys 1997–2015
Lähde Tilastokeskus, työvoimatutkimus
Maa-, metsä- ja kalatalousyrittäjien sekä palkatta työskentelevien yrittäjäperheenjäsenten lukumäärä on vähentynyt viime aikoina, mutta muiden yrittäjien lukumäärä on noussut vuodesta 1997 noin 29 prosenttia ja vuodesta 2010 vajaat 10 prosenttia verrattuna vuoteen 2015.
Työllisyyden kehittymisen kannalta on hieman huolestuttavaa, että yrittäjien lukumäärän kasvu on syntynyt pääasiassa yksinyrittäjien määrän lisäyksestä. Samanaikaisesti työnantajayrittäjien lukumäärä on polkenut lähes paikallaan.
Huolestuttavaa on myös se, että yksinyrittäjien lukumäärän kehitys on suurelta osin jo yhden työuran tehneiden eläkeikäisten ansiota.
Kun vuonna 1997 yksinyrittäjien keski-ikä oli 43 vuotta ja heistä oli työssäkäyntitilaston mukaan eläkkeellä vajaat 5 prosenttia, niin vuonna 2014 yksinyrittäjistä oli työssäkäyntitilaston mukaan eläkkeellä jo yli 14 prosenttia, ja heidän keski-ikänsä oli noussut 47 vuoteen.
Työmarkkinoiden ymmärtämiseksi on tunnettava eri tietolähteet
Koska ihmisten työpäivä koostuu yhä useammin erityyppisistä tehtävistä ja toimeentuloa saadaan useasta tulolähteestä, tulee työmarkkinoita tarkasteltaessa tuntea käytettävät tietolähteet ja niiden ominaispiirteet hyvin, jotta ei tehtäisi vääriä johtopäätöksiä talouden tai työllisyyden kehittymisestä.
Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan lisää tietyn ikäisiä työllisiä ja työllisyystilastoissa yrittäjät ja palkansaajat ovat yhtä arvokkaita. Tilastoissa näkyvä yrittäjien lukumäärän nousu ei siis automaattisesti tarkoita työllisten lukumäärän nousua ja päinvastoin.
Yksi merkittävä keino kansantalouden parantamiseksi on yksityisen kulutuksen lisääminen. Tähän usean työn tekeminen tai eläkkeellä yrittäminen antavat toki oman mahdollisuutensa, vaikkakin kokopäiväisen uuden nuoren yrittäjän saaminen mukaan työmarkkinoille olisi huomattavasti toivotumpi vastaus huutoon.
Koska yrittäjät ovat laajan mielenkiinnon kohteena tällä hetkellä, ja heidän toiminnastaan halutaan lisää tietoa, toteutetaan Tilastokeskuksessa yrittäjien työoloja kartoittava tutkimus ensi vuonna. Tuloksia tutkimuksesta on saatavissa vuonna 2018.
Kirjoittaja on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.
Lue samasta aiheesta:
Ensi vuoden alussa toimintansa aloittavat hyvinvointialueet tuovat paitsi muutoksia kansantalouden tilinpidon tilastojulkaisuihin myös epävarmuutta muutosvaiheen tilastotietoihin. Ensimmäisen kerran uutta sektoriluokitusta käytetään kesäkuussa 2023 julkaistavassa Julkisyhteisöjen tulot ja menot neljännesvuosittain -tilastossa.
Suomessa oli viime vuonna yrittäjiä 13,5 prosenttia kaikista työllisistä. Osuus on suurempi kuin muissa Pohjoismaissa tai Virossa. Osa-aikatyötä Suomessa tehdään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, mutta enemmän kuin Virossa.
Koronapandemia on heijastunut kielteisesti monen alan työllisyyteen. Kokonaisuudessaan yrittäjien työllisyys on toipunut koronasta hyvin, mutta tietyillä toimialoilla työllisyystilanne on edelleen heikompi. Koronakriisi heijastui naisten yrittäjyyteen selvästi miesyrittäjiä enemmän.
Turpeen ja kivihiilen käytön väheneminen on tuottanut haasteita niiden hintatilastoinnille. Hintatietoa on käytetty erilaisisa sopimuksissa, jotka on syytä tarkistaa nyt, kun tuotekohtaisten hintojen ja alaindeksien julkaisu voi pian loppua.
Monelle yrittäjälle korona on tarkoittanut työn vähenemistä, lomautuksia tai irtisanomisia. Osa on voinut kuitenkin tehdä liiketoimintaansa muutoksia, joiden turvin selvitä korona-ajasta. Koronakriisin vaikutukset työelämään -kyselyssä selvitettiin pandemian vaikutuksia työhön. Millä tavoin yksinyrittäjät ja työnantajayrittäjät sopeutuivat korona-aikaan?
Tilastokeskus on valmistellut uudesta sektoriluokituksesta luonnoksen, jossa hyvinvointialueet tullaan luokittelemaan paikallishallintosektorille. Helsingin kaupungin sote-toiminta luokitellaan jatkossakin kuntasektorille.
Koronakriisi, ilmastokriisi ja talouden suhdannevaihtelut ovat nostaneet hyvinvoinnin niin poliittiseen debattiin kuin arkipäiväiseen jatkuvaan keskusteluun. Hyvinvoinnin tekijät, käsitykset ja mittarit elävät ajassa.