Lapsiperheiden osuus perheistä on vähentynyt merkittävästi kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Alaikäisten lasten määrä perheissä on pysynyt silti vakaana. Isovanhemmat asuvat aiempaa useammin alle kolmen kilometrin etäisyydellä lapsenlapsistaan, kertovat vuoden 2022 väestötilastot.
Mummojeni tarina – miten erilaista elämä olikaan ennen
Tilastoista näkyy suomalainen elämä alusta loppuun, syntymästä kuolemaan. Ja miten se onkaan muuttunut isoäitieni ajoista. Tässä tarinaa heistä.
Molemmat isoäitini syntyivät 1900-luvun alussa. Tuolloin Suomen väkiluku oli 2,7 miljoonaa henkilöä. Lapsia oli 35,1 prosenttia väestöstä. Tänä päivänä alle 15-vuotiaiden osuus on vain 16 prosenttia väestöstä.
Vuonna 2018 Suomessa asui 5,5 miljoonaa henkilöä ja elävänä syntyi yhteensä 47 577 lasta. 1900-luvun alussa syntyi vuosittain lähes vastaava määrä poikia.
Emilia ja Helga, kävivät molemmat koulua, oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, suorittivat rippikoulun, avioituivat ja perustivat perheen.
Emilia sai 11 ja Helga 4 lasta. Vuonna 1950 molemmissa perheissä oli vielä alle 18-vuotiaita lapsia. Lapsiperheitä oli tuolloin 64,4 prosenttia kaikista perheistä. Nykyisin niitä on 38,3 prosenttia. Vuonna 2018 perheen keskikoko oli 2,7 henkilöä.
Helga muutti teini-ikäisenä naapurikuntaan piikomaan. Sittemmin hän muutti aikuisiässä muutaman kerran saman kunnan sisällä. Emilia taas muutti elämänsä aikana virallisesti kaksi kertaa, lapsuudenkodista perustaessaan oman perheen ja toisen kerran paetessaan sotaa, jolloin perhe ja osa sukulaisista sijoitettiin Pohjanmaalle.
Tuolloin eli vuonna 1939 Suomessa siirrettiin itärajan läheisyydestä yli 400 000 evakkoa, joka oli noin 11 prosenttia koko väestöstä.
Vuonna 2018 kunnan sisäisiä muuttoja tehtiin yhteensä 595 638, kuntien välisiä muuttoja oli 288 443. Maakunnasta toiseen muutettiin yhteensä 136 294 kertaa.
Elinajanodote oli vastasyntyneillä tytöillä 1900-luvun alussa 48,2 vuotta, kun se vuonna 2018 (ennakkotieto) oli 84,3 vuotta. Naisten keski-ikä oli 27,5 vuotta, kun se nykyisin on 44,2 vuotta.
Sekä Emilia että Helga kuolivat 72 vuoden iässä sairaalassa lyhyen sairastamisen jälkeen. Molemmat mummoni saivat elää ja asua kotonaan elämänsä loppuun asti.
Helga ei koskaan asunut talossa, jossa olisi ollut vesijohto tai viemäröinti. Hän asui puolisonsa kanssa ns. mummonmökissä, joka tänä päivänä sopisi paremminkin kesämökiksi. Samalla tavalla asuivat Emilia ja hänen puolisonsa, vain viimeiset viisi elinvuottaan he asuivat kerrostalossa.
Vielä vuonna 1950 asunnot olivat melko alkeellisia, alle kolmannes asunnoista oli varustettu juoksevalla vedellä tai viemäröinnillä. Lämminvesi oli harvinaisuus, se tuli 7 prosenttiin asunnoista.
Nykyisin Suomen koko asuntokannasta 99 prosentissa on juokseva vesi ja viemäröinti. Näissä luvuissa ovat mukana myös ei-vakituisesti asutut asunnot.
Molemmille naisille perhe ja suku olivat tärkeä voimavara, ei raha eikä menestys. Mummot jättivät perinnöksi elämänviisautensa ja lukemattomat määrät räsymattoja ja villasukkia. Molemmilla oli oma bravuurinsa – toisella karjalanpiirakat ja toisella siirappilimput.
Suomi lukuina 2019 -taskutilastoon on koottu keskeisimpiä tilastolukuja. Se sisältää laajan joukon Tilastokeskuksen tuottamien tilastojen ohella mm. Kelan, THL:n, Tullin, Eläketurvakeskuksen, Työministeriön, Maahanmuuttoviraston, Luonnonvarakeskuksen, Ulkoministeriön ja Väestörekisterikeskuksen tilastoja.
Suomi lukuina – taskutilastot julkaistaan myös ruotsiksi ja englanniksi.
Kirjoittaja työskentelee tietopalvelusuunnittelijana Tilastokeskuksen tietopalvelu-yksikössä.
Lue samasta aiheesta:
Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.
Suurin osa lapsista kasvaa edelleen aviopariperheissä, mutta osuus on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Nykyään lapset kasvavat aiempaa monimuotoisemmissa perheissä.
Lapsen saaminen oli menneisyydessä usein väistämätön osa elämää, mutta nykyisillä sukupolvilla on mahdollisuus harkita asiaa omakohtaisemmin. Lapset syntyvät nyt toivottuina, usein suunniteltuinakin. Samalla syntyvyyskysymyksessä painavat yhteisön etu ja intressit – eri vuosikymmeninä eri näkökulmista.
Lasten elatusmaksujärjestelyt ovat 2010-luvulla harvinaistuneet selvästi aiemmasta. Yhä useammassa eroperheessä lapset asuvat vuoroviikoin vanhempiensa kodeissa ja lasten kulutusmenot jakautuvat tasaisesti ns. lähi- ja etävanhemman kesken. Kotitalouspohjainen tilastointi ei kuitenkaan tavoita tätä ilmiötä kunnolla. Asumisjärjestelyjen parempi huomioiminen tarkentaa kuvaa perheiden tulotasosta.
Lasten ja vanhempien erillään asuminen koskettaa lähes joka kymmenettä kotitaloutta. Noin 240 000 lapsen vanhemmat asuvat eri kotitalouksissa, ja noin 160 000 lasta viettää säännöllisesti aikaa etävanhempansa luona. Kahden kodin lapsista runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia. Lasten monipaikkainen asuminen haastaa tilastointia, joka ei tunnista vuoroasumisen vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon.
Lasten vuoroasuminen vanhempien eron jälkeen on yleistä, mutta toistaiseksi ilmiöstä on vain vähän tutkittua tietoa. Tilastokeskuksen kyselytutkimusten perusteella vuoroasuvia lapsia on kymmeniätuhansia ja he ovat verraten tyytyväisiä arkeensa.
Suomessa velkaisimpia ovat kolmenelikymppiset pariskunnat, joilla on lapsia. Kahden vanhemman lapsiperheen velka on useimmiten asuntovelkaa, mutta puolella velallisista perheistä on asuntovelan ohella myös muita velkoja. Yhden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste on verraten korkea, vaikka asuntovelka on heillä harvinaisempaa kuin kahden vanhemman asuntokunnilla.