Faktanvartija: Osaajapulan anatomia

Podcastin tekstiversio 

21.12.2022

Osaajapula riivaa työnantajia julistavat uutiset ja työmarkkinajärjestöjen tutkimusjulkaisut. Töitä on vaan ei tekijöitä viestittävät yritykset sulkevat oviaan tai lyhentävät aukioloaikojaan. Osaajien puute hahmottuu myös virallisista tilastoista. Avoimien työpaikkojen määrä on selvässä kasvussa. Työllisyysaste on noussut lähes ennätystasolle eli yhä isompi osa työikäisistä on saanut töitä. Osaajapulaa ei ole kuitenkaan positiivinen ongelma, vaan päinvastoin. Osaavan työvoiman puute on paitsi yritysten, myös koko kansantalouden kasvun rajoite. Mistä osaajapula johtuu ja mistä löytyvät sen ratkaisut? Minä olen Pasi Piela ja tämä on faktanvartija.

Tässä jaksossa puhutaan työvoimankysynnästä ja tarjonnasta, kohtaanto-ongelmista ja suomalaisten työmarkkinoiden rakenteesta. Vieraina ohjelmassa ovat Tilastokeskuksen yliaktuaari Tarja Baumgartner ja työ ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Liisa Larja. Tervetuloa studioon!

Kun julkisessa keskustelussa kohkataan osaajapulasta, keskustelua seuraavan maallikon primitiivireaktio on katsoa työttömyyslukuja. Työnvälitystilaston mukaan Suomessa oli syyskuussa noin 476 000 työnhakijaa ja 233 000 työtöntä työnhakijaa, molempia selvästi enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Miksi osaajapulaa ei ratkaista tällä porukalla? Ovatko työnhakijat pohjimmiltaan työkyvyttömiä vai työhaluttomia?

Liisa: Onhan meillä oikeasti aloja, joissa, joissa työvoimaa ei ole vapaana, vaikka meillä on tosi paljon työttömiä yhteensä niin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksen puolella ja ICT-alalla on sitä kysyntää, on todella paljon. Toisaalta vapaata työvoimaa on tosi vähän. Vastaavasti meillä on semmoisia aloja, missä sitä kysyntää on aika paljon, jopa enemmän kuin tarjontaa, mutta sitten sinne työnehdot välttämättä ei houkuttele. Mikä selittää sitä, että minkä takia työttömät, jotka ehkä yleensä etsivät kokoaikaista työtä, niin ei välttämättä hakeudu sitten näihin paikkoihin niin hanakasti. Esimerkiksi ravintola-alalla ja osin logistiikan ja raksankin puolella. Sitten taas on niitä semmoisia ylitarjontaa, ammatteja, missä meillä meillä on vapaata työvoimaa, paljon työttömiä, mutta sitten se kysyntä on tosi heikkoa. Esimerkiksi sihteereitä ja monien luovan alan ammatteja on työttömänä aika paljon ja kysyntää ei sitten siinä määrin ole.

Pasi: No osaajapula on käsite, joka sulkee ulos ne, jotka eivät työnantajien katsannossa näyttäydy osaajina. Onko osaajapulassa kyse enemmän työnantajien ylimitoitetuista vaatimuksista kuin suomalaisten työnhakijoiden puutteellisesta osaamisesta?

Liisa: On hyvä kysymys. Ehkä sitä voi ajatella sitä kautta, että tosiaan välttämättä ne kaikki työpaikat ei ole niin houkuttelevia, mikä osittain sitten selittää sitä, minkä takia työpaikkoja ja työnhakijaa ei kohtaa. Toisaalta ehkä osittain voi olla parantamista siinäkin, että se työnantajien rekrytointiosaaminen ei välttämättä ole aivan täydellistä varsinkin, jos puhutaan pienemmistä yrityksistä, niin se voi olla myös yksi syy, minkä takia sitten näitä kohtaamisia ei tapahdu. Mutta jos me mietimme tätä ikään kuin näitä vaatimuksia ja osaamista, niin ehkä se todellisuus jatkossa tulee olemaan meidän demografiakehitys vie kuitenkin siihen suuntaan, että niitä resursseja on käytössä tai vapaana entistä vähemmän. Niin se tarkoittaa sitä, että entistä enenevissä määrin kyllä tarvitaan työnantajille kykyä ja halukkuutta ottaa sitten töihin ja kouluttaa ja perehdyttää myös esimerkiksi ulkomaalaistaustaisia tai heikommalla osaamisella tai työkyvyllä olevia työnhakijoita ja työvoimaa.


Tarja: Tutkintokoulutuksella vastataan työvoiman tarpeeseen melko hitaasti, joten siinä mielessä sen koulutuksen ennakointi on aika tärkeintä. Ja niin kuin Liisa tuossa sanoi, työnantajilla pitäisi olla valmiutta myös kouluttaa itselleen työvoimaa. OECD esimerkiksi on suosittanut Suomelle lyhyempiä koulutuksia, jotka tähtää enemmän osaamiseen jossakin tehtävässä eikä niinkään tutkintoihin. Näitä molempia pitäisi olla rinnakkain.

Pasi: Eli työnantajilta vaaditaan joustoa. Suomen pitkän aikavälin työllisyystavoitteena on saavuttaa 78 prosentin työllisyysaste ja painaa työttömyysaste alle viiteen prosenttiin. Tätä podcastia äänitettäessä työttömyysasteen trendi luku on 7,2 prosenttia. Suomessa työttömyys on pitkälti rakenteellista eli kokonaistyöttömyyden ja rakennetyöttömyyden ero on pieni. Miksi rakennetyöttömyys koettelee Suomea pahemmin kuin esimerkiksi muita pohjoismaita?

Liisa: Vaikea kysymys. No, ehkä semmoista kun vertaillaan näitä ottaneen eri Pohjoismaiden työmarkkinoiden rakenteita, niin se ehkä mitä nähdään siellä, että Suomessa työvoimapolitiikka on ollut ehkä pikkuisen passiivisempaa kuin muissa maissa. Eli ne resurssit mitä meillä on, niin niitä käytetään enempi siihen passiiviturvaan, kun sitten muualla enempi siten näihin aktiivisiin toimenpiteisiin, tämä on ehkä yksi ero. Sitten toinen voi olla varsinkin maahanmuuttajanaisten kohdalla nostetaan usein tai meidän varsin pitkään kotihoidontuki, joka voi jossain määrin syrjiä, ottaa sieltä työmarkkinoilta. Ehkä sellainen ero on myös meidän toimialarakenteessamme.

Suomessa teollisuuden rooli on pikkuisen isompi kuin se, että tuolla naapureissa ja sehän tekee sen, että kun meillä jossain pienellä paikkakunnalla on, joku autotehdas, joka sitten rakennemuutoksen seurauksena tai muusta syystä sitten lakkautuu, niin ne ovat aina vähän hankalia. Sitten se luo sitä semmoista kitkaa sinne työmarkkinoille, että yhtäkkiä on paljon jonkin alan osaajaa jossain pienessä paikassa ja sitä kysyntää ei ole. Nämä tietysti ovat semmoisia tekijöitä, jos vertaa Tanskaan, niin esimerkiksi meillä irtisanomissuoja on pikkusen korkeampia ja ansioturvan varsinkin kesto on aika paljon pidempi. Nämä ovat ehkä semmoisen rakenteellisia tekijöitä.

Pasi: Suomessa työttömyys painottuu kuitenkin vanhempiin ikäryhmiin. Työllisyyskatsauksen mukaan yli 55-vuotiaita työttömiä oli syyskuussa yli 66 000. Pitkäaikaistyöttömistä selvästi suurin ryhmä ovat 60:stä 64-vuotiaat. Voisiko olla niin, että osaajapula on ainakin osittain työmarkkinoiden ikäsyrjinnän oire? Eli että kyse ei olisi niinkään osaajien vaan sopivan ikäisten osaajien puutteesta.

Liisa: No joo, siis onhan se totta, että työllistyminen vanhemmassa ikäluokassa on vaikeampaa ja tähän todennäköisesti liittyy myös syrjintää, mutta toisaalta sitten siinä ehkä se tilanne vanhemmilla on pikkusen erilainen nuori kuin vanhemmilla. Se ura on vähän kypsemmässä vaiheessa ja osaaminen on erikoistuneempaa, jolloin niitä sopivia työmahdollisuuksia on usein vähän vähemmän, kun taas nuorilla, jotka hakevat usein semmoiseen ikään kuin entry level -työpaikkoihin. Mutta ehkä noin yleisesti, niin kyllä mä jotenkin ajattelisin, että et se vanhin ikäluokka on se meidän suurin potentiaali tässä meidän tota niin työvoimatyöhön osallistumisasteen kasvattamisessa, että siellä on ollut tosi kovaa, kasvua ja meillä on ollut eläkeuudistuksia ja työttömyyseläkeputki ainakin pyritty tukkimaan, niin näin on ollut ollut semmoisia tekijöitä sitten kuin demografisen kehityksen rinnalla, siellä.

Tarja: Ja ilmeisesti sekä tämä, että se, että työmarkkinat vetää nyt aika hyvin, on vaikuttanut siihen, että 55-64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut nyt voimakkaammin kuin nuoremmilla ikäryhmillä. Ihan tässä viime vuosina, mutten sitten tämä ikäsyrjintä on varmaan semmoinen, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, että sitä on jonkin verran raportoitu kyselyissä. Ja sitten jos vertaa esimerkiksi Ruotsiin, niin siellä ylipäänsä ikääntyvien työntekoon suhtaudutaan paljon myönteisemmin kuin täällä meillä, ja myös lakiin on kirjattu irtisanomisjärjestys, joka tarkoittaa sitä, että näitä vanhempia ei irtisanota ensimmäiseksi niin kuin usein Suomessa tapahtuu.

Pasi: Ruotsin malli suojelee siis paremmin seniorityöntekijöitä, mutta tämän vuoden eli vuoden 2022 toisella neljänneksellä peräti 65 prosenttia avoimista työpaikoista oli työnantajan oman arvion mukaan vaikeasti täytettäviä. Osuus on kasvanut seitsemällä prosenttiyksiköllä vuodentakaisesta. Vaikeasti täytettäviä työpaikkoja oli paljon esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla eli tehtävissä, jotka ovat olleet usein julkisuudessa heikkona pidetyn palkkatasonsa takia. Eikö tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että palkkaa ylöspäin, niin osaajapula helpottaa?

Liisa: No kyllä varmaan, joo palkkatason nostaminen varmasti auttaisi. Tietysti sote-puolella on vähän se ongelma, että kun työnantaja on usein julkisella puolella, niin siellä on ollut budjettirajoitteet tässä, taas palkkapuolen takana, mutta palkan lisäksi tarvitaan tietysti myös työolojen parantamista. Ehkä tällä hetkellä nyt on kuitenkin tärkeitä käyttää ne kaikki keinot, jotka työvoimaan saa lisää, että on se työolojen parantaminen myös tosi vaikeata, jos jo sitä porukkaa ei ole siellä tarpeeksi töissä.

Tarja: Joo minä olen tässä kyllä ihan samaa mieltä, että erityisesti jos sote-alalla on tällä hetkellä kova puute henkilökunnasta, niin kyllä ne työolot on myös aika tärkeitä, että siellähän on nyt paljon ollut kuormitusta ja toisaalta on joustettu työajoista esimerkiksi koronan aikana ja ylitöitä on tehty paljon. Jos tällaiseen pystytään vaikuttamaan, niin sen työn mielekkyys lisääntyy ja kuormittavuutta koetaan ehkä vähän vähemmän. Ylipäänsäkin, kuten työoloista huolehtiminen on tärkeää, ne vaikuttaa helposti poissaoloihin ja työntekijöiden työtyytyväisyyteen ja sitä kautta tuottavuuteen.

Pasi: Sote-alan lisäksi avoimia paikkoja on runsaasti pienipalkkaisissa töissä, kuten siivouksessa ja henkilökohtaisen avustajan tehtävissä sekä erilaisissa myyntialan töissä, joissa palkkaus perustuu myyntitulokseen. Viekö tämä nyt hieman pohjaa tältä osaajapulaa puheelta, kun tarjolla olevat työt ovat sellaisia, joista saadulla palkalla ei tule toimeen tai josta ei saa välttämättä ollenkaan palkkaa. Voisiko olla niin, että kelvottomia eivät olekaan työnhakijat vaan tarjotut työpaikat?

Liisa: Tähän ei ole varmaan semmoista joko tai vastausta, että kyllähän meillä osa avoimista työpaikoista on ihan semmoista, mihin on todella vaikea löytää työvoimaa ja esimerkiksi vaikka ICT-alalla ja  lääkäreistä on kovaa pulaa, niin siellä on kyllä palkkaus ja työehdot hyvinkin kohdillaan.

Tarja: Ja kyllä tässä varmaan on monenlaisia syitä takana, että ehkä tämä palkkaus näkyy siinä, että nyt korona-aikana, kun monet yritykset joutuivat lopettamaan toimintaa ja irtisanomaan tai lomauttamaan työntekijöitään. Jos siellä on ollut matala palkkataso, niin ainakin he on varmaan hakenut muita töitä ja ehkä jääneetkin sitten sille tielle.

Pasi: Tästä päästäänkin sujuvasti niin sanottuihin kannustinloukkuihin. Siellä missä puhutaan työvoimapulasta, puhutaan myös sosiaalietuuksista. Kannustinloukuista on kyse silloin, kun työn vastaanottaminen ei lisäisi esimerkiksi työttömän henkilön nettotuloja. Onko työttömällä Suomessa liian hyvät oltavat, kun tällaisia kannustinloukkuja pääsee syntymään.

Liisa: Niin ehkä kannustinloukkuja on tietysti aina niin kauan, kun meillä on sosiaaliturvaa. Voi ehkä myös ajatella, että se on tämmöisen meidän Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme etu, että ihmisen ei ole pakko henkensä pitimiksi ottaa vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoin. Tietysti samaan aikaan on totta, että nykyisiä etuusjärjestelmiä on kaikenlaisia epäjohdonmukaisuuksia ja erityisesti sitten maksuviiveistä ja raportointivelvoitteista syntyvät tämmöiset byrokratialoukut, niin ne ovat semmoinen mitä olisi tosi tärkeää pystyy minimoimaan. Tämmöinen ihan vain pelko siitä tukien menettämisestä tai jostain raskaasta selvitystyöstä, niin sehän voi haitata jopa enemmän sitä halukkuutta työn vastaanottamiseen kuin sitten se varsinainen muutos siinä konkreettisessa tukitasossa.

Pasi: No, työnantajien rekrytointiongelmat eivät välttämättä kerro siis työvoimapulasta, sillä on aloja, joilla on paljon avoimia työpaikkoja, mutta myös paljon työttömiä työnhakijoita, tässä tullaankin kohtaanto-ongelmien ytimiin. Esimerkki kohtaanto-ongelmien kanssa painivasta alasta on ravitsemustoiminta. Syyskuussa ravintola- ja suurtaloustyöntekijöiden ammattiryhmässä oli noin 5 200 työtöntä työnhakijaa. Samaan aikaan alalla oli 3 250 avointa työpaikkaa. Samanlaisia kohtaanto-ongelmia on esimerkiksi rakennusalalla. Mitkä asiat näitä ongelmista kärsiviä aloja tyypillisesti yhdistävät?


Liisa: Tämäntyyppisissä kohtaanto-ongelma-ammateissa usein yhdistyy se työsuhteiden lyhyt kesto, osa-aikaisuus ja sitten vuokratyön runsas käyttö ja matalat palkat. Jossain määrin tätä ongelmaa ehkä pystyy ratkomaan tehokkaammalla työnvälityksellä. Työnvälitystä pystyy ehkä automatisoimaan ja digitalisoimaan nykyistä enemmän ja tukemaan työnhakijoita ja työnantajia siinä rekrytointiprosessissa, mutta osittain kyllä varmaan varmaan tarvitaan myös sitä näiden työsuhteiden laadun parantamista.

Pasi: Osaajapulasta käytävää keskustelua seuratessa tulee välillä päiväni murmelina -olo kun tuntuu, että näitä samoja huolia murheita ja uhkakuvia olisi päästetty ilmoille jo vuosien ajan. Laitoin uteliaisuuttani Googlen hakuun tämän osaajapulasanan ja huomasin, että sille löytyy tuloksia ainakin viidentoista vuoden ajalta. Kyse ei ole siis siitä, että tämä tilanne olisi yllättänyt päättäjät ja työnantajat housut kintuissa, miksi tästä ongelmasta ei ole päästy eteenpäin?

Liisa: No tismalleen näinhän se on, mutta ehkä se syy on se, että se ongelma on tosi vaikeaa. Ei tätä työvoimapulaa ole helppoa ratkaista ihan demografisesti. Meidän demografia rajoittaa ratkaisuja tosi paljon, mitä voidaan tehdä. Et vaikka me ollaan tiedetty tosi pitkään, että sote-alan työvoimatarve tulee kasvamaan, niin meidän nuorisoikäluokat on niin pieniä, että et me ei vaan voida kouluttaa niin paljon sitä työvoimaa kuin mitä sitten eri alat haluaa. Toki se on totta, että nyt ehkä tämä meidän nykyinen kriisi osoittaa, että ikään kuin se balanssi ei olo mennyt ihan oikein, mutta lähtökohtaisesti niin semmoista helppoja ratkaisuja ei ehkä ole.

Pasi: Osaajapulaa ei ole yksinomaan Suomen ongelma, vaan kyse on globaalista ilmiöstä. Suomen keinot vastata osaajapulaan ovat kuitenkin monia muita maita vähäisemmät, sillä meillä väestö vanhenee ja työikäisten osuus laskee. Keskeisenä ratkaisuna etenkin tulevien vuosien haasteeseen pidetään työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Mitä me tiedämme tällä hetkellä Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten työllisyydestä?

Tarja: No, Suomessahan on aika suuri joukko jo maahanmuuttajia tällä hetkellä, lähes 400 000 ja Suomessa asuvien maahanmuuttajien työllisyys on parantunut viime vuosina selvästi ja vielä suhteessa enemmän kuin suomalaistaustaisten. Se mikä siellä on, niin siellä on sellaista osaamispotentiaalia, joka ei, jota ei ehkä vielä osata hyödyntää ihan tarpeeksi. Työperäinen maahanmuutto, niin se on ilman muuta tarpeen, koska meillä väestö vanhenee ja työikäisiä on entistä vähemmän.

Pasi: Tilastokeskuksen julkaisemasta UTH-tutkimuksesta selviää, että työn tai opiskelun takia Suomeen muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste oli vuonna 2014 korkeampi kuin suomalaistaustaisten työllisyysaste. Sen sijaan pakolaistaustaisilla ja Lähi-itä- ja Afrikka-taustaisilla työllisyysaste oli noin parikymmentä prosenttiyksikköä suomalaistaustaisia pienempi. Tämä osoittaa, että suomalaisessa työmarkkinoissa ei ole sellaista perustavanlaatuista ongelmaa, että ulkomaalaistaustaisten työllistyminen olisi mahdotonta, mutta tietyille ryhmille se on selvästi vaikeampaa kuin toisille. Mitä työmarkkinoilla pitäisi tapahtua, jotta myös esimerkiksi pakolaistaustaisille löytyisi työpaikkoja?

Tarja: Suomeen muuttavat maahanmuuttajat on aika heterogeeninen ryhmä, että tilanne, mitä tässä kuvattiin, pitää edelleenkin paikkansa. Se on selvää, että jos on työpaikka valmiina ja on joku erityisasiantuntija, niin se on ihan selvää, että se työllisyystilanne on parempi kuin monilla muilla, jotka tulevat esimerkiksi sotaa käyvistä maista. On paljon sodan aiheuttamia traumoja eikä matalampi koulutus ja niin edelleen. Kyllä tässä joutuu pitäisi miettiä aika monta eri asiaa sekä näitä koulutus-, kielitaitoasioita, asenteita, ylipäänsä työelämätaitojen oppimista ja sitä, että miten nämä työntekijät perehdytetään suomalaiseen työelämään. Tietenkin sitten olisi hyvä kehittää rekrytointitaitoja. Se vaatii myös omaa osaamistaan, kun erilaisista taustoista tulee ihmisiä, niin saada se osaaminen sieltä esiin.

Pasi: Näin varmasti, mutta klassinen kysymys maahanmuuttajien työllistymisestä keskustellessa on, vievätkö ulkomaalaiset suomalaisten työpaikat? Millainen vaikutus maahanmuutolla on suomalaisten työttömien työllistymismahdollisuuksiin?

Liisa: No, sitä on jonkun verran tutkittu. Periaatteessa ne vaikutukset noin yleisesti on tälle kotoperäiselle väestölle aika pieniä, mutta ehkä positiivisia. Sen on jonkun verran eroa sen mukaan, että minkä tyyppisissä työpaikoissa se suomalaisväestö on, että esimerkiksi jos ollaan tarkasteltu virolaisten vaikutusta rakennusalalle, niin siellä on jonkun verran nähty sitä syrjäytymisvaikutusta, mutta yleensä, varsinkin sitten kun vaativassa tehtävissä työskennelleensä, sillä ne yleensä hyötyvät siitä, että siinä on sitä semmoista uudelleen allokaatiota, mitä työmarkkinoilla silloin syntyy, että ne suomalaistaustaiset työntekijät siirtyy siellä semmoisiin kieli-intensiivisempiin ja kulttuuriosaamista vaativampiin tehtäviin,  joka usein sitten edesauttaa heidän urakehitystä.

Pasi: Työmarkkinoiden jäykkyydestä kertoo se, etteivät ulkomaalaistaustaiset useinkaan työllisty koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Korkeakoulututkinnon suorittanut ulkomaalainen saa koulutustaan vastaavaan vakituisen työn selvästi harvemmin kuin vastaavan koulutuksen saanut suomalainen. UTH-tutkimuksen mukaan kolmannes ulkomaalaistaustaisista oli vuonna 2014 tilastollisesti ylikoulutettu työhönsä. Kansantalouden saatikka sitten kyseisen yksilön näkökulmasta, siinä ei ole hirveästi järkeä, että yliopistosta valmistunut esimerkiksi kuskaa pikaruokaa suomalaisille. Mikä mättää ja mistä tähän dilemman löytyisi ratkaisuun?

Tarja: Joo tämä tilanne on tosiaan valitettava, että kyllä meillä on enemmän niitä ulkomaalaistaustaisia, jotka työskentelevät koulutustaan vastaamattomassa työssä kuin mitä suomalaistaustaisissa on. Pian ilmestyvässä tutkimuksessa katsottiin sitä, että mikä on maahanmuuttajien osaamistaso ollut heidän lähtömaassaan työssä verrattuna nykyiseen työhön Suomessa. Aika suuri osa koki, että heidän osaamiseensa vaadittava osaamistaso nykyisessä työssä on paljon pienempi kuin siinä työssä, jota he aikaisemmin tekivät. Siinä mielessä sitä potentiaalia olisi löydettävissä erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta lähtöisin olevalla maahanmuuttajajoukolla oli kokemuksia siitä, että he voisivat tehdä vaativampaakin työtä ja osittain he kokevat myös syrjintää enemmän työssä ja työnhaussa.

Pasi: Tämä on tietysti hyvin valitettavaa, toisaalta osaajapulan globaali luonne näkyy myös siinä, ettei Suomi ole ainoana maana houkuttelemassa kansainvälisiä osaajia työmarkkinoille. Parhaille asiantuntijoille on kysyntää sielläkin, missä palkat ovat paremmat ja asumisolosuhteet esimerkiksi ilmaston puolesta miellyttävämmät. Suomessa ei ole myöskään samanlaista kansainvälistä ilmapiiriä kuin monissa kilpailijamaissamme. Onko tältä pohjalta epärealistista odottaa, että työperäinen maahanmuutto olisi vastaus Suomen osaajapulaan ja sitä kautta huoltosuhteen ongelmiin?

Liisa: No, onhan se tosi vaikeata, on varmasti se on osittain epärealistista, mutta, mutta se on toisaalta semmoinen kortti, mikä meidän on vähän pakko kattoa.  Meidän väestömme ikääntyminen tuo niin suuren paineen sille työvoiman kysynnälle, että vaikka me käytettäisi kaikki keinot täällä sen kotimaisen osallistumisasteen nostamiseen, niin se ei silti riitä tyydyttämään sitä kysyntää. Jotenkin mä näkisin, että vaikka se on kuinka vaikeita, niin sitä on heti pakko yrittää.


Tarja: No, tämä on kyllä ihan totta, että Suomi joutuu kamppailemaan monien muiden maiden kanssa siitä, että tänne saadaan osaavaa väkeä. Palkkauksen lisäksi siinä on aika monta muutakin tekijää, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset päättävät sen, mihin maahan kannattaa lähteä ja ainakin yksi keino olisi se, että Suomessa pitäisi aktiivisesti mainostaa sitä, että Suomi on hyvä paikka tulla. Täällä on monia etuja ja tietysti byrokratian helpottaminen ja näiden lupakäytäntöjen nopeuttaminen on tärkeintä, ja tällä hetkellä meillä on tämmöinen Talent boost -ohjelma, jossa on pyritty juuri tähän byrokratiaan puuttumaan ja järjestämään nämä luvat kuntoon nopeammin kuin aiemmin. Sitten tietysti monelle on tärkeää se, että mukana tuleva perhe löytää paikkansa täällä. Perheiden kotoutumisesta täytyy huolehtia, ja sitten meillä on myös ollut näitä ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita, joista aika suuri osa on tähän asti lähteneet maasta sen takia, että he eivät työllisty. Tämä on myös yksi ryhmää, josta kannattaa kiinni ja järjestää heille kielikoulutusta ja tukea työllistymistä opintojen jälkeen.

Pasi: Työllisyysasteen nostaminen 78 prosenttiin pelkästään kokoaikaisilla työsuhteilla ei liene realistinen vaihtoehto, vaan myös osa aikatyön ja erityyppisen yrittäjyyden tulisi merkittävästi yleistyä. Onko niin, että suomalaisten pinttynyt käsitys kokoaikatyöstä ainoana oikeana työnteon muotona aiheuttaa tätä kansantaloutta haastavaa kohtaamattomuutta.

Liisa: No, ehkä se menee vähän sillä tavalla, että mitä korkeammaksi meidän on tarve saada osallistumisaste, niin sitä useammin se tarkoittaa sitä, että sen työn on ihan hyvä olla osa-aikaista. Jos ajatellaan esimerkiksi meidän eläkeläisten ja opiskelijoiden, pienten lasten vanhempien osatyökykyisten osallistumista työmarkkinoille, niin aika usein sopiva työ on sitten osa-aikaista. Se, mikä on kiinnostavaa, mitä me ollaan nyt viime aikoina nähty työllisyyden tosi voimakas kasvu, mikä on, mitä on vähän kritisoitu, että se perustuu osa aikatyöhön niin samaan aikaan kun se osa aikatyö on kasvanut, niin vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevien määrä on kuitenkin pysynyt samana. Eli pääasiassa se osa-aikatyö on ollut haluttua.

Pasi: Tässä on nyt puhuttu osaajapulasta sekä työnantajien että työntekijöiden näkökulmasta ja havaittu, että molemmilla osapuolilla on vaatimuksia. Työnantajat haluavat korkeaosaamista ja työntekijät haluavat korkeaa palkkaa tai ainakin sellaisen ansiotason, jolla tulee toimeen ja joka riittävästi eroaa yhteiskunnan tukien tarjoamasta ansiotasosta. Kohtaamattomuuden problematiikassa ei ole siis kyse pelkästään osaamisesta, vaan myös odotuksista. Miten työelämän eri osapuolet saataisiin ulos poteroistaan ja antautumaan sellaiseen dialogiin, jonka tuloksena olisi uusia työsuhteita. Eli nyt etsitään ruohonjuuritason ratkaisuja, kun niitä rakenteellisia ratkaisuja tuskin saadaan tähän hätään.

Liisa: No, ehkä mä aattelisin, että miten me saamme hyväpalkkaisia töitä kaikille, niin varmaan siinä on keskiössä se tuottavuuden tukeminen kuitenkin. Esimerkiksi koulutuspolitiikka nyt on sellainen, että mitä paremmin koulutettua väestöä meillä on, niin sitä tuottavampaan työhön porukka sit kykenee. Samoin tämä meidän investointipuoli, että jos me pystymme sitä paremmin tukemaan ja vielä parhaimmassa tapauksessa sitten saamaan työvoimaa sille investointeja tukevalle alalle, niin ehkä mä ajattelisin, että se oli se suunta, millä me saamme sitten mahdollisimman paljon niitä semmoista kaikkien odotuksia tyydyttäviä työpaikkoja.

Pasi: Kiitos oikein paljon vierailusta Tarja Baumgartner ja Liisa Larja ja Faktanvartija palataan seuraavassa jaksossa uusin aihein.