Suomessa asuvan ulkomaalaisväestön koulutusrakenne on monimuotoinen: korkeakoulutettujen ja tutkijakoulutuksen saaneiden osuus on suurempi kuin suomalaistaustaisilla, mutta samaan aikaan moni on pelkän perusasteen varassa tai kokonaan ilman tutkintoa. Tilastokeskuksen tekemät täydennyskeruut selventävät kuvaa ulkomaista syntyperää olevan väestön koulutuksesta ja osaamisesta.
Korkeakoulutus
Alueiden väliset erot väestön koulutustasossa ovat huomattavia. Menestyvien kaupunkiseutujen sisällekin kätkeytyy selvästi kouluttamattomampia alueita. Koulutustaso on kuitenkin noussut vähemmän koulutetuillakin alueilla viime vuosina.
Suomalaisnuoret eivät saavuta vanhempiensa koulutustasoa, ja inhimillinen pääomamme on kääntymässä laskuun. Syynä on koulutustarjonnan supistuminen. Varsinkin miesten tilanne antaa aihetta vakaviin kysymyksiin.
Perhetaustan merkitys korostuu jo toisen asteen opintoihin hakeutumisessa ja läpäisyssä. Välivuosien pitäminen peruskoulun jälkeen sisältää riskin, ettei opintoja jatketa myöhemminkään. Nuorten oppivelvollisuus pidentyy ja laajenee tänä vuonna kattamaan ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen.
Ylioppilasvuotena ammattikorkeakouluopintoihin siirtyviä oli vuonna 2017 lähes 10 prosenttiyksikköä vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Vastaavasti yliopistoissa alemman korkeakoulututkinnon aloittaneita oli 12 prosenttiyksikköä vähemmän.
Arvovaltaiset kansainväliset koulutusvertailut poikkeuksetta sijoittavat Suomen kärkimaiden joukkoon, mutta ministeriön visiotyöryhmän muistio puhuu osaamispohjan murenemisesta ja korkeakoulutuksemme vajoamisesta alle OECD-keskiarvon. Mistä ristiriidassa on kyse? Osmo Kivinen ja Juha Hedman Turun yliopistosta kirjoittavat väärinymmärrysten ketjusta.