Meillä on jo mittaristo ekologian ja ekonomian yhteensovittamiseksi: kansantalouden tilinpidon ympäristölaajennus. Luontoarvojen integrointi samaan kehikkoon taloudellisen toiminnan kanssa antaa pikakaistan kestävämpään päätöksentekoon.
Pelasta pörriäinen – pölytyspalvelut mukaan ekosysteemitilinpidon seurantaan
Hyönteishotellit, pölyttäjät, mesipistiäiset, ruuantuotanto, luonnon monimuotoisuus… Ainakin nämä tulevat heti mieleeni otsikosta. Niin, ja tuohan on itse asiassa YLEn kampanja pölyttäjähyönteisten hyväksi. Hätähuuto luonnon monimuotoisuudelle ja ruuantuotannolle tuiki tarpeellisten öttiäisten puolesta.
Luonnon monimuotoisuuden – tai biodiversiteetin – hupeneminen on yksi kolmesta suuresta ympäristökatastrofista maapallolla. Tunnetuin niistä lienee ilmastonmuutos ja se kolmas on luonnonvarojen liikakäyttö. Luontoa liiallisesti hyväksikäyttävän toiminnan ennakoidaan edesauttavan jopa seuraavan maailmanlaajuisen pandemian syntyä, kun nykyisestä koronapandemiasta on pöly laskeutunut.
Mitä meidän pitäisi tehdä luonnon monimuotoisuuden hyväksi?
Hyönteishotellit? Kyllä! Kaikki voivat kantaa kortensa kekoon tarjoamalla asunnon. Myrkkyjen vähentäminen viljelyksillä? Kyllä! Annetaan pölyttäjille mahdollisuus toimia tehtävässään. Steriilien puupeltojen välttäminen metsätaloudessa? Kyllä! Se lisää eliölajien kirjoa metsissä. Nämä ja monet muut toimenpiteet edesauttavat monimuotoisen luonnon säilymistä.
Ponnistelu biodiversiteetin eteen vaatii tietoa niin nykytilasta, historiasta kuin vaihtoehtoisista tulevista kehityskuluista. Tiedon ja ymmärryksen kartuttaminen vuorostaan vaativat asioiden systemaattista havainnointia ja tutkimusta.
Nykytilan ja siihen johdattaneen kehityskulun tarkka luotaus mahdollistaa toimenpiteiden vaikutusten ennustamisen. Tulevaisuudessa samojen asioiden seuraaminen antaa tietoa muutosten suunnasta ja tietoa tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Samoin joidenkin toimenpiteiden luonnon monimuotoisuutta heikentävät vaikutukset paljastuvat, kun asioita seurataan systemaattisesti.
Maailmanlaajuisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi toimiva YK:n alainen IPBES-paneeli julkaisi vuosi sitten raportin biodiversiteetin tilasta. Sen mukaan miljoona eliölajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Suomessa toimintaan osallistuvat kansallinen IPBES-työryhmä ja luontopaneeli, joka antaa kansallisia suosituksia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Minkälainen tilanne meillä on Suomessa? Miltä näyttää tulevaisuus?
Suomessa luonnon monimuotoisuuteen liittyvää systemaattista tutkimusta ja tilastointia tekevät ennen kaikkea Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Luonnonvarakeskus (Luke). Hyönteisten ja erityisesti pölyttäjien määristä on kuitenkin melko vähän pitkän aikavälin seurantatietoa.
Maatalousympäristön päiväperhoskannan kehityksestä löytyy tietoa vuosituhannen vaihteesta asti, mutta esimerkiksi kimalaisten osalta tilanne on huonompi. Onneksi asiaan on havahduttu ja kimalaisten kantojen seuranta on aloitettu.
Tilastokeskuksen ympäristötilinpidon tilastot kokoavat ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyviä tietoja kansainvälisten standardien mukaiseen tilinpitokehikkoon. Tällä hetkellä tilastot eivät sisällä juurikaan luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tietoa, mutta tulevaisuudessa tilanne voi muuttua.
YK:n ja EU:n vetäminä ympäristötilinpitoa halutaan nimittäin laajentaa uusilla tilastokokonaisuuksilla kuten ekosysteemitilinpidolla, jota on myös Suomessa kehitetty Syken, Luken ja Tilastokeskuksen yhteistyönä.
Kehikko ei ole pelkästään biodiversiteettitilinpitoa, mutta siinä on tarkoitus seurata systemaattisesti mm. pölyttäjien tarjoamia pölytyspalveluita. Vanhoille asioille uudet nimet! Luonto tuottaa erinäisiä palveluita – ekosysteemipalveluita – ihmisten käyttöön.
Näiden palveluiden soisi säilyvän, sillä kukaan tai mikään muukaan ei niitä pysty tuottamaan.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii pikaisia ja jopa järeitä toimia. Niiden tueksi on oltava systemaattinen tiedontuotanto. Ja kun tietoa tuotetaan käyttöön, sitä pitää osata käyttää.
Hyvä uutinen on se, että toimenpiteitä on jo käynnissä. Ympäristöministeriö valmistelee kansallista strategiaa pörriäisten pelastamiseksi. Hyönteishotellien lisäksi uudet luovat keinot, kuten ekologiset kompensaatiot, luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ovat tervetulleita.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen ympäristö- ja energia -vastuualueella ja kuuluu kansalliseen IPBES-työryhmään.
Lue samasta aiheesta:
Kiertotalousohjelmassa jätemäärien kehitystä seurataan usealla eri indikaattorilla. Perustavanlaatuinen siirtymä kiertotalouteen ei kuitenkaan onnistu ilman aktiivista ja määrätietoista toimijuutta. Tietoa on, mutta käytetäänkö sitä toimintaan?
Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutuspäivää jo maaliskuun lopussa.
Suomen siirtymä kohti kiertotaloutta edistyy mutta hitaasti, kertoo kiertotalousindikaattorien tarjoamiin tietoihin perustuva katsaus. Kotimainen materiaalien kulutus on silti Suomessa yhä korkeampi kuin 2010-luvulla, kierrätysasteemme on alle EU-keskiarvon ja materiaalien kiertotalousasteen kehitys matelee. Toisaalta yritystasolla kehitys on ollut myönteinen, ja esimerkiksi ekoinnovaatioiden määrässä Suomi on Euroopan huippua.
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.
Maapallon maa- ja merialueista pitäisi suojella 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU-maissa yli 80 prosenttia ekosysteemeistä on huonossa kunnossa – ja komissiolta on tullut uusi esitys luonnon ekosysteemien suojelemisesta ja ennallistamisesta.
Ympäristönsuojelumenot kääntyivät kasvuun vuonna 2020. Menoja lisäsivät julkisen sektorin tekemät suojelutoimet. Menojen kasvu ei ole ympäristön kannalta aina pelkästään positiivinen asia, sillä taustalla voi olla myös negatiivista kehitystä.