Suomella on vaikeuksia saavuttaa kaikkia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 mennessä, vaikka olemme menestyneet hyvin indikaattorivertailuissa. Nyt tarvitaan yhteiskunnassa ja taloudessa järjestelmätason muutoksia. Tavoitteista etenkin ilmastonmuutos sekä maanpäällinen ja vedenalainen elämä vaativat toimia Suomessa.
Arjen ympäristötekoja ja merkityksellistä työtä
Kotityön merkityksen huomaa nopeasti sellaisina päivinä, kun syystä tai toisesta a) päivällistä ei ole valmiina klo 17, b) aamulla vaatekaapista ei löydy puhtaita vaatteita tai c) vaipat ovat loppu.
Minulla on kaksi pientä lasta ja olen viettänyt muutaman vuoden kotona huolehtien heidän ja koko perheen tarpeista. Tehtäviä asioita on paljon ja valmista tulee nopeasti.
Syksyllä hiekkalaatikon reunallekin ylsivät uutiset ilmastonmuutoksesta. Ahdisti. Tässä minä räntäsateessa juon jäähtynyttä kahvia pahvimukista, harjoittelen mindfulnessia "älä tule paha kakku" -mantran avulla.
Perheemme tekee pieniä tekoja ympäristön hyväksi päivittäin kierrättämällä jätteet ja lastenvaatteet. Kuluneen vuoden aikana olemme kokkailleet aktiivisesti uusia kasvisruokia, ja osa niistä onkin osoittautunut hitiksi ja päätynyt arkiruokapankkiimme. On ollut mukava huomata, että punaisen lihan määrä ostoskorissamme on vähentynyt.
Ensimmäisen lapsen kohdalla kokeilin myös kestovaippoja, mutta toisen lapsen kohdalla en löytänyt resursseja edes kokeiluun. Vaikka vuodesta 2014 lähtien pääkaupunkiseudun vaippajäte on päätynyt Vantaan jätevoimalaan poltettavaksi, asiaa kaunistelematta kotitalouksien sekajätteestä noin 6 prosenttia on vaippoja ja siteitä.
Kotitaloudet tuottivat pääkaupunkiseudulla vaippajätettä 9,4 kg asukasta kohden vuonna 2018 (sis. vaipat ja siteet, lähde HSY Pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumus vuonna 2018).
Näkökulman laajentaminen vain lisää huonoa oloa. Esimerkiksi kaivosjätteisiin verrattuna meidän perheemme kakkavaippojen määrä on hyvin pieni.
Palasin vuodenvaihteen jälkeen yliaktuaarin työhön Tilastokeskukseen: pyörittelemään lukuja ja laatimaan laskelmia, että päättäjillä olisi jotain kättä pidempää.
Esimerkiksi yhdistämällä ympäristötilinpidon ja kansantalouden tilinpidon lukuja saamme laskettua päästöintensiteetin, joka kertoo, millä toimialoilla päästöjen rajoittamisesta on suurin hyöty suhteessa arvonlisäykseen.
Kollegani Olli Savela ja Johanna Markkanen ovat käsitelleet aihetta mainioissa artikkeleissaan Päästöintensiteetissä on suuria eroja toimialoittain ja Ilmastotavoitteet saavutetaan kustannustehokkailla toimialoittaisilla päästövähennyksillä.
Ajatusta jatkojalostamalla voidaan miettiä, mitä tapahtuisi, jos resursseja lisättäisiin ilmastonmuutosta hillitsevien innovaatioiden tutkimiseen ja kehittämiseen. Tämä ei juurikaan kasvata toimialan päästöjä, mutta näkyy positiivisesti bruttokansantuotteessa. Puhumattakaan siitä, jos tämä tutkimus- ja kehittämistyö poikisi uusia vientituotteita Suomelle.
Yliaktuaarin työn merkitys ei näy välttämättä samana päivänä kuten kotiäidin työt. Oma tilasto saattaa päästä mukaan uutisvirtaan, Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen tai illan uutisiin. Mutta tilastojen vaikutuksia pohdittaessa on hyvä ajatella yli huomisen.
Kirjoittaja on yliaktuaari ympäristötilinpidon tiimissä talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.
Lue samasta aiheesta:
Meillä on jo mittaristo ekologian ja ekonomian yhteensovittamiseksi: kansantalouden tilinpidon ympäristölaajennus. Luontoarvojen integrointi samaan kehikkoon taloudellisen toiminnan kanssa antaa pikakaistan kestävämpään päätöksentekoon.
Kiertotalousohjelmassa jätemäärien kehitystä seurataan usealla eri indikaattorilla. Perustavanlaatuinen siirtymä kiertotalouteen ei kuitenkaan onnistu ilman aktiivista ja määrätietoista toimijuutta. Tietoa on, mutta käytetäänkö sitä toimintaan?
Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutuspäivää jo maaliskuun lopussa.
Koronan myötä ulkomaan matkailu väheni minimiin. Ihmiset suuntasivat mökeille, ja kotimaanmatkailu saavutti suuren suosion. Pandemiavuosina suomalaisten matkailun aiheuttamat hiilidioksidipäästöt laskivat, mutta mitä päästöille käy tulevaisuudessa?
Suomen siirtymä kohti kiertotaloutta edistyy mutta hitaasti, kertoo kiertotalousindikaattorien tarjoamiin tietoihin perustuva katsaus. Kotimainen materiaalien kulutus on silti Suomessa yhä korkeampi kuin 2010-luvulla, kierrätysasteemme on alle EU-keskiarvon ja materiaalien kiertotalousasteen kehitys matelee. Toisaalta yritystasolla kehitys on ollut myönteinen, ja esimerkiksi ekoinnovaatioiden määrässä Suomi on Euroopan huippua.
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.