Osana kilpailukykysopimusta sovittiin 24 tunnin lisäyksestä palkansaajien työaikoihin. Työaikojen lisäys on kuitenkin toteutettu hyvin vaihtelevasti eri toimialoilla ja työnantajasektoreilla. Yksityisellä sektorilla paikallisen sopimisen rooli on korostunut työaikojen muutoksissa: joka toinen yksityisen sektorin palkansaaja ilmoitti jääneensä työajan lisäysten ulkopuolella. Työajan lisäykset ovatkin kohdentuneet erityisesti julkisen sektorin työntekijöille.
Julkinen
Puolet pääkaupunkiseutulaisista kulkisi työpaikalleen pyörällä puolessa tunnissa ja koko maan asukkaista muutaman minuutin nopeammin. Sen sijaan julkisen liikenteen käyttö on sekä pyöräilyä että etenkin yksityisautoilua hitaampaa. Tiedot perustuvat työmatka-aikaa eri kulkuvälineillä vertaileviin laskentamalleihin, jotka nojaavat sekä perinteisiin että modernimpiin tietolähteisiin.
Suomen työeläkejärjestelmä on kansainvälisesti ainutlaatuinen eikä sen yksiselitteinen kuvaaminen tilastoissa ole helppoa. Kansantalouden tilinpidon ja monien siihen perustuvien talouden tunnuslukujen kannalta on ratkaisevaa, luokitellaanko järjestelmä yksityiseen vai julkiseen sektoriin.
Pääkaupunkiseudulla tehdään päivittäin yli miljoona työmatkaa. HSL:n Reittioppaan ja Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston avulla on mahdollista laskea työmatkojen kesto julkisilla liikennevälineillä. Tyypillinen työmatka kestää julkisilla liikennevälineillä 34 minuuttia.
Julkisen talouden kansainväliseen vertailuun ja johtopäätösten tueksi on tarjolla niin yksittäisiä tunnuslukuja kuin laajempia tilastokokonaisuuksia. Aina tilastojen tulkinta ei kuitenkaan ole helppoa, kuten Suomessa viime aikoina käyty keskustelu julkisen sektorin koosta osoittaa. Yksi luku, etenkin väärintulkittuna, johtaa helposti harhaan.
Yrityksiä on nyt lähes 60 000 enemmän, mutta niiden henkilöstömäärä on suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 1990.
Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty julkisen sektorin kokoa tavalla, josta voi syntyä virheellisiä tulkintoja. Esimerkiksi YLEn Pressiklubissa (17.1.2014) esitettiin, että ”bruttokansantuotteesta menee 58 prosenttia julkisen talouden ylläpitämiseen”. Väite ei pidä paikkaansa.