Johtajat tekevät yleensä muita palkansaajia pidempää työviikkoa. Kaikista kokoaikaisista palkansaajista vain 0,4 prosenttia työskentelee 60 tuntia tai enemmän. Säännöllisen työajan hahmottaminen voi joissakin tehtävissä olla hankalaa työn läikkyessä myös vapaa-ajalle.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Työajat muuttuivat – voidaanko se mitata?
Kuusi minuuttia päivässä, puoli tuntia viikossa. Työajan pidentäminen vuonna 2017 lienee todellisuutta useimmille palkansaajille. Kilpailukykysopimuksen mukaan vuosittaista työaikaa pidennetään 24 tunnilla vuodessa. On kuitenkin epävarmaa, kuinka lisäys lopulta näkyy työaikojen tilastoissa.
Tieto työajasta kerätään työvoimatutkimuksessa tunnin tarkkuudella. Niinpä kun tilastojen mukaan Suomessa palkansaajien normaali viikkotyöaika kokopäivätyössä vuonna 2016 oli 39,1 tuntia, niin se on kaikkien arvojen keskiarvo, eikä tyyppiarvo. Tätä voisi verrata siihen, että minkään perheen lapsiluku ei ole kaikkien keskimääräinen 1,84 lasta.
Vuonna 2016 kokopäivätyössä käyvistä palkansaajista 36,6 prosenttia työskenteli säännöllisesti 38 viikkotuntia ja 24,2 prosenttia työskenteli 40 tuntia. Muut säännölliset viikkotyöajat jäivät selvästi harvinaisemmiksi (kuvio 1).
Kuvio 1: 30–50 tuntia viikossa työskentelevien palkansaajien jakauma säännöllisen viikkotyöajan mukaan vuonna 2016
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus
Uusi viikkotyöaika asettunee joillakin ryhmillä tilastoihin helposti: 36 h 15 minuuttia säännöllisesti tehneet on ennen laskettu 36 tuntiin ja nyt heidän uusi työaikansa 36 h 45 min pitäisi pyöristyä 37 tuntiin.
Mielenkiinto kohdistuu kuitenkin säännöllisesti 38 tai 40 tuntia työskenteleviin, koska nämä ovat siis selvästi yleisimmät viikkotyötuntien luokat. Ei ole selvää etukäteen, sijoittuuko palkansaajien uusi viikkotyöaika edelleen entiseen tuntimäärään vai tuntia ylemmäksi. Tämä joka tapauksessa ratkaisee sen, minkä verran keskimääräinen suomalaisten viikkotyöaika muuttuu tai on muuttumatta tilastoissa vuonna 2017 verrattuna aiempiin vuosiin.
Keskimääräinen viikkotyöaika on pysynyt hyvin tasaisena kokoaikatyötä tekevillä palkansaajilla (taulukko 1). Tuoko vuosi 2017 mukanaan vihdoin muutoksen kokoaikaisten palkansaajien noin 39 tunnin säännölliseen viikkotyöaikaan, jäämme mielenkiinnolla odottamaan.
Taulukko 1: Koko- ja osa-aikaisten palkansaajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika 2007–2016, tuntia
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus
Mikäli palkansaajalle tulee vuoteen muutama työpäivä lisää pidennetyn viikon sijaan, se merkitsee, että säännöllinen viikkotyöaika ei muutu. Lisäyksen pitäisi kuitenkin näkyä tehdyissä työtunneissa niiltä viikoilta, joina esimerkiksi arkipyhänä tehdään töitä.
Olisi parasta, jos vastaajat voisivat kirjata työvoimatutkimuksessa työaikansa puolen tunnin tarkkuudella. Tähän ollaankin menossa tulevaisuudessa työaikojen kansainvälisen mittaamisen harmonisoinnissa.
Toinen hyvä uutinen on, että työvoimatutkimukseen on asetettu vuoden 2017 aikana kysymys siitä, kuinka kilpailukykysopimuksen nojalla työaikaa on lisätty. Näin muutoksesta saadaan laadullista tietoa numeerisen lisäksi.
Lue samasta aiheesta:
Lisäsikö etätyöhön siirtyminen työtunteja koronavuonna? Yksiselitteisen vastauksen sijaan on pyrittävä tunnistamaan ryhmiä, jotka siirtyivät etätöihin, ja myös katsottava, kuinka paljon keskimääräinen tehty viikkotyötuntimäärä muuttui.
Tehdyt työehtosopimukset, hyödykeverojen korotukset, raakaöljyn hinta… monet tekijät ovat tiedossa, mutta koronakriisin vaikutukset arvaamattomia. Inflaatioasiantuntija hahmottelee kaksi skenaariota tulevalle hintatason kehitykselle.
Kiky-sopimus ei pidentänyt työaikaa miehillä odotetussa määrin. Sopimus tehtiin parantamaan kilpailukykyä perinteisesti miesvaltaisessa vientiteollisuudessa. Koko kansantaloudessa tehtyjä työtunteja on kasvattanut työllisten määrä lisääntyminen.
Osana kilpailukykysopimusta sovittiin 24 tunnin lisäyksestä palkansaajien työaikoihin. Työaikojen lisäys on kuitenkin toteutettu hyvin vaihtelevasti eri toimialoilla ja työnantajasektoreilla. Yksityisellä sektorilla paikallisen sopimisen rooli on korostunut työaikojen muutoksissa: joka toinen yksityisen sektorin palkansaaja ilmoitti jääneensä työajan lisäysten ulkopuolella. Työajan lisäykset ovatkin kohdentuneet erityisesti julkisen sektorin työntekijöille.
Uuden mallin mukaan sekä kuukausi- että tuntipalkkaisille palkansaajille lasketaan ansiot kuukausiansioina. Työajan pidennys ei näy ansiotasoindeksissä, mutta lomarahojen leikkaukset näkyvät. Alustavien arvioiden mukaan sopimus hidastaa ansiotasoindeksin kehitystä 0,3 prosenttia ja työvoimakustannusindeksin kehitystä 3,1 prosenttia. Säännöllisen ansion indeksiin sopimuksella ei ole vaikusta.
Kuinka paljon suomalaisten palkansaajien viikkotyöaika eroaa Saksasta tai EU-maista keskimäärin? Vastausta on etsittävä lukujen lisäksi niiden taustalta. On myös oltava varovainen johtopäätösten tekemisessä.