Tilasto on kuva maan tilasta. Kun harhainen kuva vallitsee, vääristämättömän peilin asettaminen johtajien ja kansalaisten silmien eteen voi olla vaarallista.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Euron symmetriaongelma – toimialojen erilaisuus
Ekonomistit varoittelivat euron suunnitteluvaiheessa epäsymmetriasta – talouden suhdannekehitys voisi olla eri maissa erilainen – ja sen aiheuttamasta mahdollisesta ongelmasta Suomen taloudelle.
Pelkona oli, että Saksan ja muiden suurten euromaiden taloussuhdanteet poikkeaisivat Suomen suhdanteista. Isojen EU-maiden talous olisi nousussa, mutta Suomen metsäteollisuudella olisi vaikeuksia ja koko maan talous kehittyisi hitaasti. Tuossa tilanteessa EKP voisi nostaa korkoja tasolle, joka olisi myrkkyä Suomen kansantaloudelle.
Näin ei käynyt, vaan ongelmaksi muodostui poliittisen syiden takia mukaan otettujen maiden talouspolitiikan kurittomuus. Kun tähän lisätään vielä se, että suuretkaan maat eivät noudattaneet euron perusperiaatteita julkisen talouden tasapainosta, olivat ainekset eurokriisiin valmiina.
Kreikan talouden surkea tila vuonna 2010 ei voinut tulla yllätyksenä. Koska maa oli otettu mukaan euroon poliittisin perustein, se ei välittänyt noudattaa tiukkaa rahapolitiikkaa.
Talouden kurittomuus aiheutti ongelmia myös Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa ja Latviassa. EKP:n kannalta ongelmallista on se, että eräissä maissa ongelma on pankkisektorilla ja toisissa julkisessa velassa.
Euro-alueella on jo useita vuosia ollut todellinen symmetriaongelma. Ongelmana ei kuitenkaan ole maiden erilainen suhdannekehitys. Reaalitalous yski pitkän aikaa, ja nykyinen nollakorko on sopinut hyvin kaikille ongelmamaille, oli ongelmia sitten pankkisektorilla tai julkisen vallan velassa.
Ongelmana on lähinnä reaalitalouden piristämiseksi harjoitettu löysä rahapolitiikka ja sen sopiminen eri lailla eri toimialoille. EKP ostaa edelleen kuukausittain 60 miljardilla eurolla euromaiden ja yritysten velkakirjoja. Tavoitteena on saada aikaan reaalitalouden talouskasvua. Tähän kasvuun on päästy kunnolla vasta tänä vuonna.
Kuinka talous on sitten reagoinut löysään rahapolitiikkaan?
Kiinteistömarkkinoilla on vietetty koko Euroopassa jo pari vuotta ennätysvilkasta aikaa. Liike- ja toimistokiinteistöjä on myyty ja ostettu ennätystahtiin ja asuntorakentaminen on huipussaan.
Jos korkotaso määriteltäisiin kiinteistöalan suhdanteiden mukaan, korkotaso olisi paljon nykyistä korkeammalla tasolla. Kiinteistömarkkinoilla on hyödynnetty korkovivun mahdollisuutta eli lähes nollakorkoisilla lainoilla on ostettu kiinteistöjä ja asuntoja, joista on saanut hyvän reaalituoton.
Talousteorian mukaan näissä olosuhteissa kiinteistöjen vuokrien ja asuntojen hintojen tulisi laskea. Nyt näin ei tapahdu, koska lyhyellä tähtäimellä korkotason nousua ei ole näkyvissä johtuen edelleen matalasta inflaatiosta. Kiinteistömarkkinat on hyvin ”suojattu” alhaisilla koroilla.
EKP on lähes mahdottoman tehtävän edessä: kuinka hillitä kiinteistömarkkinoita ja samalla tukea reaalitalouden tuotannon piristymistä.
Tilanne muistuttaa 2000-luvun alun asuntomarkkinoiden kuumenemista ja sen aiheuttamia ongelmia. Tuolloin asuntojen hinnat eivät olleet mukana missään rahapolitiikan seurannan mittarissa, ja hintojen nopea nousu yllätti Euroopan keskuspankin.
Lue samasta aiheesta:
Suomessa on tilastoitu teollisuustuotantoa toista sataa vuotta. Viime vuosien romahdukseen asti trendi oli notkahduksista huolimatta ylöspäin.