Maksettujen arvonlisäverojen osuus käytettävissä olevista tuloista kasvaa alv-kannan korottamisen myötä pienituloisimmilla 0,71 ja suurituloisimmilla 0,41 prosenttiyksikköä.
Lapset eivät lisää verotaakkaa – pikemminkin päinvastoin
Vaikuttaako lasten määrä perheiden kokonaisveroasteeseen? Kulutustutkimuksen aineiston perusteella ei.
Kirjoitin tammikuussa, että arvonlisävero häivyttää progression vaikutusta pienituloisimmilta. Aihe on herättänyt keskustelua siitä, missä määrin verotuksen painopistettä voi siirtää kulutukseen. Työn verottaminen voidaan nähdä epäkannustavana, kun taas kulutusverot voivat painottua suhteellisesti eri ryhmille.
Artikkelin jälkeen heräsi kysymyksiä lapsiperheiden verotaakasta. Muun muassa syntyvyyskeskustelun vuoksi lapsiperheiden pärjäämiseen kohdistuu poliittisia huolia.
Voidaan ajatella, että suuri lapsiperhe kuluttaisi keskimäärin enemmän kuin lapseton pari ja maksaisi näin enemmän välillisiä arvonlisäveroja.
Toisaalta lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden arvonlisäveroton kierrätys sekä suurtaloushyödyt saattavat kuitenkin pienentää sen kulutuksen osaa, josta arvonlisäveroa maksetaan.
Lisäksi valtaosa kulutuksesta kohdistuu välttämättömyyksiin, kuten elintarvikkeisiin ja asumiseen. Elintarvikkeissa sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa, ja osa asumismenoista on vapautettu arvonlisäveroista kokonaan.
Miten lasten määrä kotitalouksissa todellisuudessa vaikuttaa niiden maksamiin veroihin?
Tämä artikkeli perustuu kulutustutkimuksen vuoden 2016 aineistoon, josta yksityiskohtaisemmin arvonlisäverojen progressiota käsittelevässä artikkelissa. Tarkoitus ei ole väittää, että verotus olisi keskeinen osa lasten hankintaan tai hankkimatta jättämiseen liittyvää päätöksentekoa. Syntyvyyden väheneminen on monimutkainen yhteiskunnallinen kysymys, johon kytkeytyy monia arvoihin ja mahdollisuuksiin liittyviä tekijöitä. Tämä tarkastelu ei tarjoa näkemystä tai ratkaisuehdotuksia syntyvyyteen, vaan ottaa kantaa ainoastaan verotuksen kohdistumiseen.
Tarkastelu sisältää arvonlisäverot, välittömät verot sekä veronluonteiset maksut. Käyttämäni aineisto ei sisällä valmisteveroja, sillä kansantalouden panos-tuotostaulukoista niitä ei ole saatavilla vielä vuoden 2016 aineistolle. Valmisteveroihin sisältyvät mm. alkoholijuomien, tupakan sekä polttoaineiden verot.
Teknisesti arvonlisäverot maksetaan käytettävistä olevista tuloista, mutta kokonaisveroasteen vuoksi tarkastelen sitä suhteessa bruttotuloihin, sillä välittömät verot maksetaan niistä.
Kotitaloudet on luokiteltu alle 18-vuotiaiden lasten määrän mukaan niihin, joissa ei ole yhtään lasta, sekä niihin joissa on yksi, kaksi tai vähintään kolme. Vertailussa ovat mukana vain lapsettomat parit ja kahden huoltajan perheet. Tällaisissa kotitalouksissa on useimmiten kaksi tulonsaajaa, mikä helpottaa vertailua.
Jakauma muuttuu, kokonaisveroaste pysyy
Euromääräisesti useampilapsiset kotitaloudet maksavat enemmän niin välittömiä veroja kuin arvonlisäverojakin. Yhden ja kahden lapsen talouksilla erot ovat sen sijaan pienet. (Kuvio 1)
Lapsettomat kahden hengen taloudet maksavat välittömiä veroja keskimäärin noin 20 000 euroa, kun yhden lapsen kotitaloudet maksavat noin 23 000 ja kahden lapsen kotitaloudet noin 24 000 euroa.
Arvonlisäveroja lapsettomat taloudet maksavat keskimäärin 5 400 euroa, yhden lapsen taloudet noin 6 000 ja kahden lapsen taloudet noin 6 300 euroa.
Vähintään kolmen lapsen kotitalouksissa välittömien verojen määrä on keskimäärin noin 26 000 ja arvonlisäverojen 7 500 euroa.
Kotitalouksilla, joilla on enemmän kuin kaksi lasta, on keskimäärin myös korkeammat tulot kuin lapsettomilla tai yhden lapsen talouksilla, minkä vuoksi ne maksavat veroja absoluuttisesti enemmän. Tämän voisi ajatella johtuvan siitä, että yhden lapsen kotitalouksiin sijoittuu enemmän ensimmäisen lapsen hankkineita nuoria vanhempia, joiden tulotaso ei ole vielä vakiintunut. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että erot eivät johdu ikärakenteesta.
Suhteutettuna bruttotuloihin arvonlisäverojen osuudet näyttävät kuitenkin varsin tasaisilta, vaihdellen seitsemän ja kahdeksan prosentin välillä. Välittömien verojen osuuksissa näyttää kuitenkin olevan eroja, vaikka tulot ovat suuremmat useamman lapsen kotitalouksissa (kuvio 2).
Lapsettomat parit maksavat bruttotuloistaan keskimäärin 8 prosenttia arvonlisäveroa ja 22 prosenttia välittömiä veroja. Yhden ja kahden lapsen talouksilla kokonaisverotaakka on samanlainen, mutta arvonlisäveron osuus tuloista on 7 prosenttia ja välittömien verojen 23 prosenttia.
Vähintään kolmen lapsen talouksilla kokonaisveroaste on prosenttiyksikön pienempi; välittömien verojen osuus tuloista on 21 ja arvonlisäverojen osuus 8 prosenttia.
Kulutustutkimuksen aineiston mukaan useamman lapsen kotitaloudet eivät maksa suhteellisesti enempää veroja kuin pienemmät taloudet. Vähintään kolmen lapsen kotitalous kuluttaa mutta vastaavasti myös ansaitsee enemmän kuin pienempi. Niihin ei kohdistu suhteellisesti suurempaa verotaakkaa, vaikka tulot ovat keskimäärin suurempia – pikemminkin päinvastoin. Prosenttiyksikköä pienempi välittömien verojen osuus suuremmista tuloista huolimatta selittyy tarkastelemalla, mistä bruttotulot koostuvat.
Lapsilisät laskevat suurperheiden veroastetta
Kun tarkastellaan kotitalouksien bruttotulojen koostumusta, huomataan että palkkatulojen osuus pääsääntöisesti laskee lapsimäärän mukaan. Lapsettomat kotitaloudet ovat poikkeus. (Taulukko 1)
Lasten lukumäärä | ||||
---|---|---|---|---|
0 | 1 | 2 | 3+ | |
Palkkatulot | 77 | 80 | 75 | 70 |
Yrittäjätulot | 4 | 4 | 5 | 8 |
Omaisuustulot | 6 | 4 | 9 | 6 |
Saadut tulonsiirrot | 13 | 12 | 11 | 17 |
Lähde: Kulutustutkimus 2016, Tilastokeskus. Omaisuustuloissa ei ole mukana asuntotuloa, saadut tulonsiirrot eivät sisällä luontoisetuasunnon asuntotuloa.
Kahden lapsen talouksien omaisuustulojen osuus bruttotuloista on suurempi kuin muilla ryhmillä, kun taas yrittäjätulojen osuus on vähintään kolmen lapsen kotitalouksissa suurin.
Saatujen tulonsiirtojen osuus on selvästi suurin useampilapsisilla perheillä. Ne saavat enemmän lapsilisiä, jotka ovat verovapaita, mikä voi selittää muita kotitalouksia pienempää (kuvio 2) kokonaisvero-osuutta suhteessa tuloihin.
Lapsilisien osuus saaduista tulonsiirroista kasvaa lapsimäärän mukaan; vähintään kolmen lapsen talouksilla osuus saaduista tulonsiirroista on yli kolmannes.
Tarkasteluun suhtauduttava varauksella
On syytä muistaa, että tämä tarkastelu ei sisällä valmisteveroja. Lisäksi keskiarvoihin voi peittyä hyvin erilaisia kotitalouksia, minkä vuoksi lukuihin tulee suhtautua varauksella.
Kaikkiaan näyttää kuitenkin siltä, että verottomat lapsilisät keventävät suurten lapsiperheiden verotaakkaa suhteessa bruttotuloihin. Tämä kuvastaa nykytilaa eikä ota kantaa siihen, miten taloudelliset kannustimet vaikuttavat lapsenhankintapäätöksiin – jos vaikuttavat. Sen selvittämiseen tarvitaan perusteellista tutkimusta.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen tulot ja elinolot -vastuualueella.
Lue samasta aiheesta:
Perintöveroa maksamaan määrätyistä perinnönsaajista 0,5 prosenttia sai vähintään miljoonan euron perintöosuuden vuonna 2020. Nämä perinnönsaajat saivat maksettavaksi yli kuudenneksen perintöveroista. Perintöosuuden arvon lisäksi perintöverojen jakautumista on relevanttia tarkastella myös esimerkiksi sukulaisuussuhteen, iän ja tulojen mukaan.
Lapsiperheiden osuus perheistä on vähentynyt merkittävästi kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Alaikäisten lasten määrä perheissä on pysynyt silti vakaana. Isovanhemmat asuvat aiempaa useammin alle kolmen kilometrin etäisyydellä lapsenlapsistaan, kertovat vuoden 2022 väestötilastot.
Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.
Suurin osa lapsista kasvaa edelleen aviopariperheissä, mutta osuus on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Nykyään lapset kasvavat aiempaa monimuotoisemmissa perheissä.
Lapsen saaminen oli menneisyydessä usein väistämätön osa elämää, mutta nykyisillä sukupolvilla on mahdollisuus harkita asiaa omakohtaisemmin. Lapset syntyvät nyt toivottuina, usein suunniteltuinakin. Samalla syntyvyyskysymyksessä painavat yhteisön etu ja intressit – eri vuosikymmeninä eri näkökulmista.
Lasten elatusmaksujärjestelyt ovat 2010-luvulla harvinaistuneet selvästi aiemmasta. Yhä useammassa eroperheessä lapset asuvat vuoroviikoin vanhempiensa kodeissa ja lasten kulutusmenot jakautuvat tasaisesti ns. lähi- ja etävanhemman kesken. Kotitalouspohjainen tilastointi ei kuitenkaan tavoita tätä ilmiötä kunnolla. Asumisjärjestelyjen parempi huomioiminen tarkentaa kuvaa perheiden tulotasosta.
Lasten ja vanhempien erillään asuminen koskettaa lähes joka kymmenettä kotitaloutta. Noin 240 000 lapsen vanhemmat asuvat eri kotitalouksissa, ja noin 160 000 lasta viettää säännöllisesti aikaa etävanhempansa luona. Kahden kodin lapsista runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia. Lasten monipaikkainen asuminen haastaa tilastointia, joka ei tunnista vuoroasumisen vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon.