Talouden keskeiset mittarit näyttävät isoja ja ristiriitaisiltakin vaikuttavia muutoksia. Tilastojen päälinja lienee oikea, mutta lukuihin voi laskennan tarkentuessa tulla revisioitakin, kun talouden rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tarkentumisten suuntaa ei pysty ennakoimaan, se vaihtelee eri vuosien välillä.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Kotitaloustuotannon laskelmat täydentävät kuvaa kotitalouksien hyvinvoinnista
Kotitalouksissa tehtävä työ on yhteiskunnallisesti merkittävää. Sen arvo vuonna 2012 oli 78,4 miljardia euroa. Palkaton kotityö ei kuitenkaan sisälly bruttokansantuotteeseen.
Kotitaloustuotannon laskeminen ei pelkästään tyydytä uteliaisuuttamme siitä, kuinka paljon kodeissa tehdään kotitöitä. Kotitalouksissa tehtävä työ on yhteiskunnallisesti merkittävää. Sen arvo vuonna 2012 oli 78,4 miljardia euroa. Palkaton kotityö ei kuitenkaan sisälly bruttokansantuotteeseen.
Kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutusmahdollisuuksien lisääjänä jää vaille huomiota, jos tuijotetaan pelkästään rahatalouden lukuja. Elämän laatuun sillä on suuri parantava vaikutus. Virallisesti kansantalouden tilipidon ydinjärjestelmän ulkopuolelle jäävää, kotitalouksien tuottamien hyödykkeiden ja palvelujen taloudellisen arvon laskelmaa kutsutaan kotitaloustuotannon satelliittitilinpidoksi (Household Production Satellite).
Puutteet laskelmissa saattavat vääristää tilannekuvaa. Työnjako yhteiskunnassa muuttuu jatkuvasti: osa toiminnoista siirtyy kotitalouksilta yhteiskunnan tai markkinatalouden hoidettaviksi, ja toiset taas siirtyvät markkinoilta kotitalouksille. Kotitalouksien tekemä omaishoito, lastenhoito, pankkiasioiden hoito tai lippuvaraukset eivät näy bruttokansantuotteessa.
Työikäisten kotityöaika yhtä pitkä kuin ansiotyöaika
Palkattoman kotityön määrä on merkittävä: Suomen 2,595 miljoonassa kotitaloudessa tehtiin vuonna 2012 kotityötä yhteensä noin 5,4 miljardia tuntia eli päivittäin keskimäärin 5 tuntia 42 minuuttia kussakin kotitaloudessa.
Erilaisten kotitalouksien kotityön määrä vaihtelee: alle kouluikäisten kotitaloudet tekevät kotityötä eniten (10 h 38 min/vrk) ja yksin asuvat vähiten (2 h 10 min). Huomionarvoista on myös, että työikäisten (15–64-vuotiaat) kotityöaika on yhtä pitkä kuin heidän ansiotyöaikansa. Eläkeikäisten päivittäinen kotityöaika on vielä pidempi kuin työikäisillä.
Työpanoksen lisäksi palvelujen tuottamiseen tarvitaan tuotantovälineitä ja raaka-aineita myös kotitalouksissa. Kotitaloustuotantoa mittaamalla saadaan tärkeää tietoa muun muassa palvelurakenteen muutoksista, ja sitä voidaan hyödyntää yhteiskunnan kehittämiseen.
Eri maiden välisissä vertailuissa bkt ei kuvaa hyvinvointia laajassa merkityksessä, sillä tehtäviä on jaettu eri tavoin yhteiskunnan ja kotitalouksien välillä. Kotitaloustuotannon arvon laskemiselle ei toistaiseksi ole ollut yhdenmukaista, kansainvälistä menetelmää. Monissa maissa on tehty laskelmia, mutta menetelmät ovat poikenneet toisistaan, joten niitä ei voi suoraan vertailla.
UNECE:n (United Nations Economic Commission for Europe) alaisessa työryhmässä, jossa myös Suomi oli mukana, on tänä vuonna saatu valmiiksi kansainväliset ohjeet, Guide on Valuing Unpaid Household Service Work, palkattoman kotityön arvon määrittämiseksi. Opas on tarkoitus julkaista vuoden 2017 aikana.
Suomen kotitaloustuotannon arvo on laskettu jo neljä kertaa: vuosille 2001, 2006 ja 2009 (Varjonen & Aalto 2006, 2010, 2013) ja nyt ovat valmiina myös vuoden 2012 laskelmat. Suomessa kehitetty ja käytetty menetelmä poikkeaa vain vähän uudesta kansainvälisestä menetelmäehdotuksesta. Tilastotiedot laskelmiin on saatu Tilastokeskuksesta ja tilastojen yhdistäminen on tehty Kuluttajatutkimuskeskuksessa, joka nykyisin on Helsingin yliopiston yksikkö.
Vuodelle 2012 laskettiin ainoastaan koko maan kotitaloustuotannon arvo. Aiempina vuosina on laskettu myös erilaisten kotitalouksien tuotannon arvo. Menetelmä on kuvattu vuoden 2009 Kotitaloustuotannon arvolaskelmassa (Varjonen & Aalto 2013).[1]
Eläkeikäisten kotitalouksien määrän kasvu lisännyt kotityöaikaa
Vuonna 2012 koko väestöllä oli yli 420 miljoonaa palkatonta kotityötuntia enemmän kuin vuonna 2009. Kotityöaika kotitaloutta kohden on erilaisissa kotitalouksissa viimeisimmän ajankäyttötutkimuksen (2009/2010) mukainen. Kotityöaika oli kuitenkin lisääntynyt, koska kotitalouksien määrä oli vertailuvuosien välillä kasvanut 63 500 taloudella. Eniten oli kasvanut yli 65-vuotiaiden parien kotitalouksien määrä, joissa kotityöaika on keskimääräistä pidempi (vrt. Varjonen & Aalto 2013).
Kotityöaikaa tarkastellaan perustehtävittäin (asuminen, ruoka, vaatetus, sekä lasten, aikuisten ja lemmikkien hoiva ja hoito) ja Suomessa käytetyssä menetelmässä näihin perustehtäviin on sisällytetty niihin käytetyt kotityömatkat ja muut aputoiminnot.
Perustehtäviin käytettiin yhteensä yli 3 600 miljoonaa tuntia, ja niihin liittyviä matkoja oli 553 miljoonaa tuntia vuonna 2012. Ostoksiin ja asiointiin sekä kodin taloudenpitoon ja suunnitteluun käytettiin vuodessa yhteensä 733 miljoonaa tuntia.
Vapaaehtoistyö tehdään palkatta toiselle kotitaloudelle tai organisaatioille. Vapaaehtoistyöhön matkoineen käytettiin yhteensä 524 miljoonaa tuntia, josta selvästi suurin osa (76 %) muiden kotitalouksien auttamiseen ja 24 prosenttia vapaaehtoistyöhön organisaatioissa.
Kotitaloustuotanto olisi kasvattanut bkt:ta 41 prosenttia vuonna 2012
Kotityön arvo vuonna 2012 oli 78,4 miljardia euroa. Verot ja tukipalkkiot huomioiden bkt:n ulkopuolisen kotitaloustuotannon nettoarvonlisäys oli 77,5 miljardia euroa, eli keskimäärin 30 218 euroa[2] per kotitalous.
Kuvio 1. Koko maan kotitaloustuotannon rakenne 2001, 2006, 2009 ja 2012
Kotityön arvo lasketaan kertomalla kotityöaika kotityöpalvelutyöntekijöiden tuntipalkalla (14,53 €/h),[3] ja lisäämällä siihen kotitöihin liittyvät verot ja veroluonteiset maksut sekä vähentämällä kotitöihin kohdistuneet tuet (esim. lastenkodinhoidon tuki ja omaishoidontuki). Kotityön arvottamiseen on käytetty kotityöpalvelutyöntekijöiden tuntipalkkaa, koska he yleisammattilaisina tekevät samoja töitä kuin palkatonta kotityötä tekevät.
Kotitaloustuotannossa hyödynnetään erilaisia kodinkoneita ja muita pitkäkestoisia hyödykkeitä, jotka ovat tässä laskelmassa investointeja. Bkt:n ulkopuolisen kotitaloustuotannon pääoman kulumisen arvo oli 5 140 miljoonaa euroa (kotitaloutta kohden 1 980 euroa). Pääoman kulumisessa on otettu kestokulutustavaroiden lisäksi huomioon myös puolikestävät tuotteet, joista esimerkiksi monet ruoanvalmistusastiat ja ruokailuvälineet kestävät yli kymmen vuotta.
Kotitaloustuotannon bruttoarvon lisäyksestä vuonna 2012 yhteensä 82,61 miljardia euroa jäi bkt:n ulkopuolelle. Siitä asumisen osuus oli suurin, 35 prosenttia ja ruuan toiseksi suurin, 32 prosenttia. Muiden toimintojen osuudet olivat selvästi pienempiä (hoivan 10 %, vaatetuksen 9 %, eläinten hoivan 4 % ja vapaaehtoistyön 8 %). Eri toimintojen suhteelliset osuudet tuotoksesta ovat pysyneet lähes samoina kuin aiempina vuosina.
Kuvio 2. Kotitaloustuotannon ja bkt:n vuotuinen arvon muutos, %
Kotitaloustuotantoon tarvitaan työn ja tuotantovälineiden lisäksi välituotteita (esim. elintarvikkeita sekä pesu- ja puhdistusaineita). Kun myös bkt:n ulkopuolisiin kotitöihin kohdistuneen välituotekäytön arvo (26 360 milj. euroa) huomioidaan, bkt:n ulkopuolisen tuotoksen arvo oli lähes 109 miljardia euroa – kotitaloutta kohden lähes 42 000 euroa. Eri toimintojen osuudet kokonaiskulutuksesta olivat säilyneet lähes ennallaan. Kulutusta koskevat tiedot on päivitetty vuoden 2012 Kulutustutkimuksen mukaisiksi ja samalla yhdenmukaistettu vastamaan kansantalouden tilinpidon lukuja.
Kotitaloustuotanto olisi kasvattanut vuoden 2012 bkt:ta (199,79 mrd. euroa[4]) 41 prosenttia eli vähän enemmän kuin aiempina vuosina, jolloin sen osuus on ollut hieman alle 40 prosenttia bkt:sta bruttopalkan mukaan laskettaessa. Nettopalkkaa käytettäessä kotitaloustuotannon osuus bkt:sta on jäänyt hieman alle 30 prosentin.
Kun tarkastellaan myös aiempia laskelmia, voidaan todeta, että kotitaloustuotanto on kasvanut suhteellisen tasaisesti eikä kotitaloustuotannon rakenne perustehtävien välillä pääpiirteissään ole muuttunut. Suhteellisesti eniten on kasvanut pääoman kuluminen ja työn osuus. Sen sijaan välituotekäytön osuus tuotoksesta on hieman pienempi kuin aiemmin. Edellisestä laskelmasta (2009) bkt:n ulkopuolinen kotitaloustuotanto oli kasvanut 17 prosenttia (16 miljardia euroa) koko maan tasolla, mutta kotitaloutta kohden kasvua oli vain 14,5 prosenttia (5 235 euroa).
On toki muistettava, että kotityöaika tai rahan käyttö eivät kerro tekemisen tehokkuudesta eivätkä lopputuloksen laadusta. Kotitaloustuotannon laskelmilla voidaan kuitenkin täydentää kuvaa kotitalouksien hyvinvoinnista. Tiukkoina aikoina, jolloin palkkatyön tarjonta on vähäistä, kotitaloudet voivat jossain määrin kompensoida hyvinvointiaan oman tuotannon avulla. Lisäksi kotitaloustuotannon arvon laskelmat täydentävät kuvaa palvelujen siirtymisestä yhteiskunnan sektorien välillä.
Kristiina Aalto on projektisuunnittelija Kuluttajatutkimuskeskuksessa (Helsingin yliopisto) ja Katri Soinne suunnittelija Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.
[1] Varjonen J, Aalto K (2013) Kotitalouksien palkaton tuotanto ja sen muutokset 2001–2009. Työselosteita ja esitelmiä 145. Kuluttajatutkimuskeskus. Helsinki.
[2] Vuonna 2012 bkt kotitaloutta kohti oli keskimäärin 76 992 euroa.
[3] Vertailupalkkoina olivat ESCO-luokkien 53221 (Kotityöpalvelutyöntekijät ja 532 Lähihoitajat, muut terveydenhuollon työntekijät ja kodinhoitajat) kaikkien sektorien kokonaisansioiden mediaanipalkat.
[4] Bkt 2012: 199 793 milj. euroa (ESA2010, tammikuu 2015) Kansantalouden tilinpito National Accounts 2004-2013* sivu 7.
Lue samasta aiheesta:
Taloudesta nykyisessä mielessä ei puhuttu, ennen kuin sille oli nimi ja mittareita sen seuraamiseksi. Ja kun puhutaan taloudesta, mukana on politiikan lisäksi myös ripaus ekonomystiikkaa, aprikoi maallikkokynäilijä.
Talouskasvu jatkui vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla, mutta nousevat hinnat ja kotitalouksien heikkenevä tilanne ennakoivat muutosta. Neljännesvuositilinpidon volyymitiedot osoittavat kaupan volyymin kääntyneen laskuun, ja ainoastaan hintojen nousu on kasvattanut teollisuuden uusien tilausten arvoa kuluvana vuonna.
YK:n uusi suositus kansantalouden tilinpitojärjestelmäksi valmistuu vuosikymmenen puolivälissä. Tavoitteena on kuvata paremmin yhteiskuntia muuttavia ilmiöitä kuten hyvinvointi ja kestävä kehitys, globalisaatio, digitalisaatio ja sen yhteydessä esimerkiksi krypto-varojen käsittely.
Kansantalouden tilinpito ei ota kantaa siihen, onko jokin tuotanto hyödyllistä tai aiheuttaako se suoranaista haittaa. Ekosysteemit ja luontoarvot pitää saada mukaan kansantalouden tilinpidon rinnalle kokonaisuutta täydentämään, mutta se ei ole helppoa.
Nykyiset julkaisuaikataulut parantavat tilinpidon eri osa-alueiden lukujen yhtenevyyttä. Ajantasaisten tilastotietojen merkitys korostuu tulkittaessa koronakriisin kansantaloudellisia vaikutuksia.
Lamasta puhuttaessa olisi hyvä huomioida talouden muitakin mittareita kuin bkt, kirjoittaa kokenut kansantulolaskija. Esimerkiksi työttömyys ja kotitalouksien reaalitulot ovat merkittäviä kansalaisten kannalta, konkurssit ja rahoituslaitosten luottotappiot yritysten osalta.
Koronapandemian vaikutus bruttokansantuotteeseen voi kriisin pitkittyessä muodostua pahemmaksi kuin lamojen ja jopa käymiemme sotien aikoina. Naapurimme on aina kulkenut omaa tietään ja pienemmin kolhuin.