Ikääntyneiden työllisyysasteet olivat Suomessa 1990-luvun laman jäljiltä roimasti heikommat kuin muissa Pohjoismaissa. Sittemmin olemme peitonneet kirimisvauhdillamme muut ylivoimaisesti.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Työuran jatkaminen yhä useamman tavoitteena
Tuoreimman työolotutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaista palkansaajista yhä useampi arvioi jäävänsä eläkkeelle vanhempana kuin 63-vuotiaana. Osuus on kasvanut tuntuvasti – lähes 10 prosenttiyksikköä – pelkästään vuodesta 2008.
Pixhill.com
Eläkkeelle siirtyminen koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Sitä koskevat tutkimukset ovat kohdistuneet paitsi varsinaisiin eläketilastoihin myös ikääntyvien työhön osallistuvuutta kuvaaviin tilastoihin sekä erilaisiin eläkkeellesiirtymisaikeita koskeviin kyselyihin ja haastatteluihin.
Tilastokeskuksen työolotutkimuksissa eläkkeellesiirtymisaikeita on tutkittu varsin perusteellisesti jo vuoden 2003 tutkimuksesta lähtien. Nyt käytettävissä ovat aivan tuoreet tulokset, sillä Työolotutkimus 2013 tehtiin viime vuoden (2013) lopulla.
Työolotutkimus on sikäli hyvä väline tutkia eläkeaikeita, että se lienee valtakunnallisesti luotettavin tutkimuskokonaisuus. Työolotutkimuksen aineisto on riittävän suuri (n. 4 900 henkeä vuonna 2013), vastausosuus on hyvä (70 %), kysymykset on säilytetty mahdollisimman samanlaisina ja tutkimus tehdään luotettavalla käyntihaastattelumenetelmällä.
Tässä artikkelissa käytetään kolmen tutkimuskerran aineistoja vuosilta 2003, 2008 ja 2013. Eläkkeelle siirtymistä on tutkittu vähintään 50-vuotiaiden palkansaajien joukossa. Viimeisimmässä, vuoden 2013 tutkimuksessa näitä henkilöitä oli vastanneista 1 771 henkeä, mikä riittää hyvin monenlaisiin taustatekijöihin perustuviin ryhmityksiin.
Arviot omasta eläkeiästä nousseet tuntuvasti
Työolotutkimuksen vastaukset kysymykseen, missä iässä henkilö arvelee jäävänsä eläkkeelle, osoittavat, että eläkkeellesiirtymisiät ovat selvässä nousussa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka moni arvelee jäävänsä eläkkeelle vanhempana kuin 63-vuotiaana (Kuvio 1). Osuus on kasvanut huikeasti – lähes 10 prosenttiyksikköä – pelkästään vuodesta 2008. Kaikista yli 50-vuotiaista palkansaajista 37 prosenttia arveli viime syksynä pysyvänsä työssä vähintään 64-vuotiaaksi.
Kuvio 1. Missä iässä arvelee jäävänsä kokoaikaeläkkeelle? Vähintään 50-vuotiaat palkansaajat
Lähde: Työolotutkimukset 2003, 2008 ja 2013
Nykyisen lainsäädännön mukaan eläkkeelle on mahdollista jäädä joustavasti 63:n ja 68:n ikävuoden välillä. Tuloksia lähemmin tarkastellessa on mielenkiintoista huomata, että mitä lähemmäs eläkkeen alaraja, siis 63 vuotta tulee vastaajaa, sitä todennäköisemmin hän sanoo pitkittävänsä työuraansa tuosta 63 vuoden iästä. Tämä näkyy siten, että 50–54-vuotiaista aikoo jatkaa 64-vuotiaiksi tai pidempään 33 prosenttia, mutta 60–64-vuotiaista jo yli puolet eli 52 prosenttia.
Kuviossa 1 on nähtävissä myös se, että naisten ja miesten osat eläkeaikeissa ovat vaihtuneet kymmenessä vuodessa. Kun vuonna 2003 miesten keskuudessa oli naisia enemmän sellaisia, jotka sanoivat aikovansa jatkaa yli 63-vuotiaiksi (28 % vs. 25 %), oli viime syksynä naisista on halukkaita jatkamaan jo selvästi suurempi osa miehiin verrattuna (39 % vs. 32 %).
Koulutus on voimakkaasti yhteydessä siihen, kuinka halukkaita palkansaajat ovat jatkamaan työuraansa yli 63 vuoden. Koulutuseroja kuvaa se, että vain perusasteen tutkinnon suorittaneista 31 prosenttia arvioi jäävänsä pois töistä yli 63-vuotiaina, mutta korkean asteen tutkinnon suorittaneilla osuus on 46 prosenttia (Kuvio 2).
Kun korkea-aste jaetaan ylempiin ja alempiin tutkintoihin, nähdään, että ylemmässä korkean asteen ryhmässä (maisterit ja tutkijakoulutus) 64-vuotiaina tai vanhempina eläkkeelle aikoo jäädä jopa 57 prosenttia. Tämä joukkohan kasvaa koko ajan, joten työuraansa pitkittävien joukko myös kasvaa.
Kuvio 2. Arvelee jäävänsä eläkkeelle 64 vuotiaana tai vanhempana. Vähintään 50-vuotiaat palkansaajat. Koulutustason ja sukupuolen mukaan
Lähde: Työolotutkimus 2013
Työurien pidentämisaikeita voidaan tutkia myös sen mukaan, millaisessa ammatissa tai ammattiasemassa vastaajat ovat. Ammattiaseman mukaan näkyy eroja varsin selvästi: kun johtotehtävissä olevista ylemmistä toimihenkilöistä 61 prosenttia aikoo jäädä eläkkeelle yli 63-vuotiaana, on vastaava osuus teollisuustyöntekijöillä vain 18 prosenttia.
Onkin mitä ilmeisemmin niin, että koko ikänsä raskasta teollisuustyötä tehneillä on paljon huonommat mahdollisuudet jatkaa työuraansa kuin korkeasti koulutetuilla tai yleensä ylempiin toimihenkilöihin kuuluvilla.
Raskaissa, vähän koulutusta vaativissa töissä olevilla on työolotutkimusten mukaan myös kaikkein pisimmät työurat takanaan. Tästä syystä on ymmärrettävää, että he eivät halua jatkaa uraansa enää 63 ikävuoden jälkeen. Kun 60–64-vuotiailla palkansaajilla on takanaan keskimäärin 39,6 vuoden työura, on samanikäisillä vain perusasteen suorittaneilla mutta edelleen työssä olevilla palkansaajilla 42,6 vuoden työkokemus.
Tarkempi ammattiluokitukseen (ns. 2-numerotasolla) perustuva tarkastelu osoittaa, että sellaisista ammattiryhmistä, joissa on tarpeeksi (35 tai enemmän) vastaajia tässä otostutkimuksessa, eräissä jatkamisaikeet ovat hyvin yleisiä, toisissa taas harvinaisia. Tarkastelu rajoittuu siis vain suurehkoihin ammattiryhmiin.
Yleisiä työurien jatkamisaikeet ovat sellaisissa ammateissa kuin:
- luonnontieteiden ja tekniikan erityisasiantuntijat (42 %)
- terveydenhuollon erityisasiantuntijat, esim. lääkärit (75 %)
- opettajat ja opetusalan eritysasiantuntijat (49 %)
- liike-elämän ja hallinnon erityisasiantuntijat (51 %)
- lainopilliset, sosiaalialan ja kulttuurialan erityisasiantuntijat (57 %)
- terveydenhuollon asiantuntijat, esim. sairaanhoitajat (42 %)
- sosiaali- ja kulttuurialan asiantuntijat (60 %)
Harvinaisia työurien jatkamisaikeet ovat seuraavissa ammattiryhmissä:
- tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijat (26 %)
- luonnontieteiden ja tekniikan asiantuntijat (28 %)
- laskennan ja varastoinnin toimistotyöntekijät (28 %)
- myyjät (24 %)
- hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät (34 %)
- rakennustyöntekijät (18 %)
- konepaja- ja valimotyöntekijät, asentajat ja korjaajat (24 %)
- prosessityöntekijät (10 %)
- kuljetustyöntekijät (23 %)
Kun kaikista yli 50-vuotiaista palkansaajista 37 prosenttia halusi jatkaa uraansa yli 63-vuotiaana, on yhteisiä piirteitä löydettävissä niistä ammateista, joissa tällaista halukkuutta on vähemmän. Tällaisia piirteitä ovat muun muassa töiden fyysinen raskaus, yksitoikkoisuus ja vuorotyö. Keskiarvoa alhaisempia osuuksia on jatkamishalukkuudessa myös tietotekniikka-alan erityisasiantuntijoissa sekä tekniikan alan asiantuntijoissa. Näihin ammattialoihin liittyy ilmeisesti tekijöitä, jotka saavat epäilemään työuran jatkamismahdollisuuksia.
Työnantajan sektorilla on suuri merkitys siihen, kuinka palkansaajat ajattelevat jatkavansa työuraansa. Yleensä ottaen julkisella sektorilla jatkamisajatukset ovat yleisempiä kuin yksityisellä sektorilla. Tämä on toki yhteydessä koulutustasoihin sikäli, että julkisella sektorilla koulutustasot ovat korkeampia.
Työnantajan ikäpolitiikalla ja työsuhteen varmuudella on silti lisävaikutusta. Valtiosektorilla, josta yliopistoissa työskentelevät on poistettu, on halukkaita jatkamaan 55 prosenttia, kuntasektorilla 48 prosenttia ja yksityisellä sektorilla 29 prosenttia. Yliopistoissa työskentelevät viipyisivät työelämässä pisimpään, sillä heidän keskuudessaan osuus on 63 prosenttia (n=30 henkeä).
Superkarttuma vaikuttaa jatkohalukkuuteen
Toinen työuran jatkamiseen liittyvä kysymys työolotutkimuksessa on, lisääkö superkarttuma halukkuutta jatkaa työssä yli 63-vuotiaana. Tässä halukkaiden osuus on kasvanut yli 10 prosenttiyksikköä edellisestä tutkimuskerrasta (Kuvio 3). Myönteisesti kysymykseen vastasi viime syksynä jo 43 prosenttia.
Tämä kysymys esitettiin ennakoivasti vuoden 2003 tutkimuksessa siten, että siinä kerrottiin vuonna 2005 voimaan tulevasta eläkeuudistuksesta, jossa eläkettä kertyy 63 ikävuoden jälkeen suuremmalla prosenttiosuudella. Haluttiin tietää, onko tällä vaikutusta siihen, että jatkaisi työuraansa tuon ikärajan yli.
Kuvio 3. Lisääkö superkarttuma halukkuutta jatkaa työssä yli 63-vuotiaana? Vähintään 50-vuotiaat palkansaajat
Lähde: Työolotutkimukset 2003, 2008 ja 2013
Uudet tulokset kertovat nyt, että kymmenessä vuodessa halukkuus jatkaa työuraa on lisääntynyt 26 prosentista 43 prosenttiin. Superkarttuma vaikutuksineen on mitä todennäköisemmin tuona aikana tullut paremmin yleiseen tietoisuuteen. Kun se yhdistyy jatkamishalukkuuden yleiseen lisääntymiseen, on tuloksena näin tuntuva kasvu.
Eläkekysymyksiä syksyllä 2013 pohtinut asiantuntijaryhmä totesi raportissaan, ettei vuoden 2005 eläkeuudistus pystynyt vaikuttamaan juurikaan eläkkeellesiirtymisikään. Pohjana käytettiin Roope Uusitalon ja Satu Nivalaisen jälkikäteisarviota. Siinä muun muassa todettiin, että reformin yhteydessä tehdyt muutokset, kuten superkarttuma, olisivat pidentäneet 55–64-vuotiaiden työuria vain noin yhdellä kuukaudella. Tämän perusteella eläketyöryhmä veti sellaisen johtopäätöksen, että eläkkeellesiirtymisiän odotteelle asetettua tavoitetta, 62,4 vuotta vuoteen 2025 mennessä, ei tulla saavuttamaan, vaan siitä jäätäisiin jälkeen jopa yhdellä vuodella.
On luonnollisesti vaikea erotella eri tekijöiden vaikutuksia työurien pidentymisessä, mutta varsin oudolta tällainen vähättelevä tulkinta tuntuu. Ainakin työolotutkimuksen tulosten mukaan jatkamishalukkuus näyttäisi olevan selvästi yhteydessä siihen, että vastaajat tietävät eläkettä kertyvän yli 63-vuotiaana suuremmalla prosentilla, jolloin heidän lopullinen eläkkeensä kasvaa selvästi.
Jatkamishalukkuutta koskevassa kysymyksessä on vielä mahdollista eritellä tekijöitä, jotka vastaajien mukaan ovat mahdollisesti esteenä työn jatkamistoiveen toteutumisessa. Syksyn 2013 tutkimuksessa 11 prosenttia yli 50-vuotiaista palkansaajista arveli oman terveydentilansa olevan esteenä työuran jatkamispyrkimykselle, ja 3 prosenttia arveli, että heidän työnantajansa ei halua heidän jatkavan vaikka he itse haluaisivatkin.
Jatkamishalukkuus on tämän kysymyksen mukaan varsin samanlaista naisten ja miesten keskuudessa. Molemmista 43 prosenttia ilmaisi superkarttuman vaikuttavan siihen, että he haluaisivat jatkaa yli 63-vuotiaina. Molemmilla myös esteiksi arvellut huono terveys ja työnantajan haluttomuus ovat samaa tasoa, yhteensä 14 prosenttia.
Tätä kysymystä on varsin perusteellisesti analysoitu huhtikuussa 2010 ilmestyneessä Tieto&trendit-lehdessä (Lehto–Sutela). Artikkelissa on selvitetty erityisesti sitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä jatkamishalukkuuteen. Näinä tekijöinä on tutkittu paitsi vastaajan omia ominaisuuksia myös oman työn ja työyhteisön piirteitä. Jatkamishalukkuus osoittautui hyvin samanlaiseksi ilmiöksi kuin työtyytyväisyys: jatkamishalukkuutta selittävät hieman erilaiset asiat kuin sitä, että ei halua työskennellä yli 63-vuotiaana.
Monet työn sisältöön, työssä kehittymiseen, työyhteisön kannustavuuteen ja yleensä työn sisäiseen motivaatioon liittyvät tekijät ovat yhteydessä haluun jatkaa työssä. Sen sijaan sellaiset tekijät kuten kiire, työn henkinen ja fyysinen raskaus, työaikojen joustamattomuus sekä oman terveyden ongelmat selittävät sitä, että ei halua jatkaa yli 63-vuotiaana.
Uusimman työolotutkimuksen (2013) mukaan tällaista analyysia ei ole vielä tehty, mutta siinä on saatu samanlaisia työtyytyväisyyteen ja sisäiseen motivaatioon liittyviä tuloksia. Työhönsä erittäin tyytyväisistä 46 prosenttia sanoo haluavansa jatkaa superkarttuman vuoksi yli 63-vuotiaina, kun tyytymättömistä osuus on vain 23 prosenttia. Työtehtävien sisältöön erittäin tyytyväisistä taas haluaa jatkaa 44 prosenttia, mutta tyytymättömistä vain 31 prosenttia.
Jos katsotaan vain niitä, jotka sanovat haluavansa jatkaa ja uskovat sen olevan mahdollista, pätee sama kuin kysymyksessä siitä, missä iässä aikoo jäädä eläkkeelle. Kaikkein vanhimmilla (60–64-vuotiaat) jatkamishalukkuus ja usko sen mahdollisuuteen on korkein, 36 prosenttia. Sitä nuoremmilla (50–59-vuotiaat) osuus on 27 prosenttia. Nuoremmissa on vanhempiin verrattuna enemmän niitä, jotka haluaisivat jatkaa, mutta epäilevät terveyttään. Vanhemmista taas ovat jo osittain karsiutuneet kaikkein huonokuntoisimmat pois esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Voisiko harkita työnteon jatkamista eläkkeellä ollessa?
Työnteon jatkaminen eläkkeellä on nostanut kannatustaan (Kuvio 4). Vuoden 2008 tutkimuksen mukaan 54 prosenttia yli 50-vuotiaista palkansaajista halusi työskennellä vielä eläkeaikanaan joko kokoaikaisesti, osa-aikaisesti tai tilapäisesti. Nyt 2013 osuus on jo 72 prosenttia. Naisilla kasvu on 53 prosentista 70 prosenttiin ja miehillä 56 prosentista 74 prosenttiin. Miehet ovat siis hieman halukkaampia työskentelemään myös eläkkeellä ollessaan.
Kuvio 4. Voisi harkita työnteon jatkamista vanhuuseläkkeellä. Vähintään 50-vuotiaat palkansaajat
Lähde: Työolotutkimukset 2008 ja 2013
Taustamuuttujien välisiä eroja on melko vähän. Ammattiaseman mukaan näkyy, että ylemmistä toimihenkilöistä 82 prosenttia sanoo voivansa harkita työskentelyä eläkkeellä ollessa, mutta teollisuustyöntekijöistä vähiten eli 61 prosenttia.
Eläkkeellä työskentelyä on tiedusteltu aika väljästi, siksi prosentit ovat näin korkeita. Kysehän on palkansaajien omista toiveista, joten kokonaan toinen kysymys on, onko heille tarjolla töitä. Myös tilapäiset ja osa-aikaiset työmahdollisuudet ovat toki riippuvaisia taloustilanteesta ja työvoiman kysynnästä.
Työllisyystilastoista nähdään, että eläkkeellä olevien työskentely on varsin selvästi sidoksissa kulloiseenkin taloustilanteeseen. Kuviossa 5 on esitetty vanhempien ikäryhmien työllisyysasteet Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan kunkin vuoden viimeisen neljänneksen tietoina.
Eläkkeellä työskentely, jota lähes vastaa 65–74-vuotiaiden työllisyys, on kuvion mukaan selvästi kasvanut 2000-luvun alusta lukien. Vuosina 2009 ja 2010 työllisyysasteissa näkyy pieni notkahdus, joka johtuu vuonna 2008 alkaneesta taantumasta. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että lähes kaikkien tässä esitettyjen ikäryhmien työllisyys oli viime vuoden lopulla huipussaan, pitkittyneestä taantumasta huolimatta.
Kuvio 5. Työllisyysaste eri ikäryhmissä 2000-2013, 4. neljännes
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus
Edistetäänkö työssä pysymistä työpaikoilla?
Työolotutkimuksissa on jo kolmena viime tutkimuskertana kysytty myös sitä, edistetäänkö vastaajien mielestä heidän työpaikoillaan ikääntyvien työssä pysymistä nykyistä pidempään. Vastauksissa on nähtävissä hienoinen kasvava trendi (Kuvio 6). On kuitenkin huomattava, että muutos edellisestä tutkimuskerrasta, vuoden 2008 tutkimuksesta, ei vaikuta kovinkaan suurelta. Kasvu on vain yhden prosenttiyksikön, kun lasketaan yhteen ne, jotka vastaavat edistämistä tapahtuvan ”voimakkaasti” tai ”jossain määrin”.
Kuvio 6. Edistetäänkö työpaikalla ikääntyneiden työssä pysymistä? Vähintään 50-vuotiaat palkansaajat
Lähde: Työolotutkimukset 2003, 2008 ja 2013
Palkansaajien näkemykset työssä jatkamisen edistämisestä ovat varsin vähän yhteydessä heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, kuten esimerkiksi sukupuoleen. Asiaa onkin syytä arvioida erilaisten työpaikkaa luonnehtivien tekijöiden suhteen.
Työpaikkaan liittyvistä tekijöistä merkittävin on se, onko työntekijöitä viime vuosina lisätty tai vähennetty. Jos työntekijöitä on lisätty, on 33 prosenttia palkansaajista sitä mieltä, että ikääntyneiden työssä pysymistä on tuettu edes jossain määrin. Jos taas työntekijöitä on vähennetty selvästi, on vastaava osuus vain 19 prosenttia.
Toimipaikan koolla ei ole mitään selvää yhteyttä tähän asiaan. Eräs mielenkiintoinen piirre tuloksissa on sen sijaan se, että johtavassa asemassa olevat tai esimiehinä toimivat näkevät työpaikkansa tilanteen parempana tässä suhteessa kuin muut työntekijät. He ehkä kokevat olevansa enemmän vastuullisia siitä, että ikääntyneitä kannustettaisiin enemmän jatkamaan työssään.
Työssä jatkamiseen kannustettava entistäkin enemmän
Tulosten mukaan näyttää yleisesti hyvin ilmeiseltä, että eläkkeellesiirtymisikä tulee Suomessa nousemaan. Siihen on ainakin palkansaajien omat vahvat intressit. Työmarkkinatilannehan voi tietysti olla jatkossakin huono, mutta siihen nähden ikääntyneiden työllisyysasteet ovat olleet yllättävänkin hyviä viime aikoina (Kuvio 5).
Näkymät työurien jatkamiselle ovat hyvät, sillä nyt työssä olevat yli 50-vuotiaat aikovat jatkaa uraansa pidempään kuin aiemmin eläkeikää lähestyneet. Tämä merkitsee sitä, että valtakunnallisesti tavoitteeksi asetettu eläkkeellesiirtymisikä, vähintään 62,4 vuotta vuonna 2025, saavutetaan mitä todennäköisemmin nykyisen lain ja eläkejärjestelmän ehdoin.
Palkansaajien omissa toiveissa ja suunnitelmissa on pidentää työuraansa: 37 prosenttia yli 50-vuotiaista palkansaajista suunnittelee jäävänsä eläkkeelle 64-vuotiaana tai vanhempana. Jatkamisajatukset ovat sitä yleisempiä, mitä korkeammin koulutetusta palkansaajasta on kyse. Koulutustason jatkuvasti noustessa työurat pidentyvät jo pelkästään siitä syystä.
Palkansaajat arvioivat myös, että niin sanottu superkarttuma on yhteydessä työuran jatkamiseen: Se, että eläkettä kertyy suuremmalla prosentilla 63 ikävuoden jälkeen, lisää halukkuutta jatkaa yli tuon iän. Näin ajattelee jo 43 prosenttia yli 50-vuotiaista palkansaajista. Kasvu edellisestä tutkimuskerrasta, vuoden 2008 tutkimuksesta on 11 prosenttiyksikköä.
Myös eläkkeellä halutaan jatkaa työntekoa, ainakin osa-aikaisesti tai tilapäisesti. Halukkaiden osuus on jo 72 prosenttia yli 50-vuotiaista. Kasvu tässäkin suhteessa on ollut hyvin selvää, sillä edellisessä työolotutkimuksessa 54 prosenttia sanoi harkitsevansa eläkeaikaista työntekoa.
Kaiken kaikkiaan suomalaiset vaikuttavat hyvin innostuneilta jatkamaan työelämässä. Työurien jatkamishalukkuuteen vaikuttavat paitsi henkilön omat ominaisuudet, kuten koulutustaso, myös työn ja työyhteisön ominaisuudet. Työyhteisötasolla vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on sikäli tärkeää, että ne tuntemalla voidaan paremmin edistää työurien jatkamista.
Vain 30 prosenttia ikääntyneistä palkansaajista sanoo, että heidän työpaikallaan edistetään ikääntyneiden työssä pysymistä. Sitä on ehkä melko vaikea huomioida minään erillisenä toimintana. Työolotutkimusten avulla onkin ollut mahdollista nähdä, että töiden järjestämisen tapa ylipäänsä – kaikkiakin koskien – vaikuttaa työtyytyväisyyteen ja jatkamishalukkuuteen.
Selvimmin jatkamishalukkuuteen näyttäisi olevan yhteydessä se, miten työntekijöiden sisäistä motivaatiota on pystytty parantamaan. Tätä ilmentävät parhaiten työssä kehittymisen tukeminen, ikääntyneiden työn arvostus, innostavuus, kannustavuus ja työajoissa joustamisen mahdollisuus. Nämä ovat yhteydessä työurien jatkamishalukkuuteen ammattiasemasta ja koulutustasosta riippumatta.
Työyhteisöt voivat siis vaikuttaa työurien pituuteen. Eläkeikää lähestyviä työntekijöitä voitaisiin kannustaa nykyistä paljon enemmän työssä jatkamisessa. Työolotutkimusten avulla on aiemmin saatu viitteitä siitä, että yli 60-vuotiaat työntekijät ovat varsin tuottavia ja monin tavoin työyhteisölle hyödyllisiä. He pystyvät pitkän työkokemuksensa avulla hallitsemaan hankaliakin työtilanteita tai sosiaalisia suhteita. He ovat oppineet työskentelemään niin, että kiire ja työpaineet eivät käy ylivoimaisiksi, ja sairauspoissaolojakin on ikääntyneillä vähemmän kuin muilla.
Työyhteisöt voivat siis monin tavoin hyötyä eläkeikää lähestyvien työpanoksesta ja kannustaa työuran jatkamisessa.
Anna-Maija Lehto työskentelee tutkimuspäällikkönä Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Hän on tutkinut laajalti työelämää, niin työmarkkinoiden kuin työolojen kannalta.
Lähteet:
Lehto, Anna-Maija Sutela, Hanna (2008) Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimusten tuloksia 1977 – 2008. Tilastokeskus.
Lehto, Anna-Maija (2013) Eläköitymisikä ylittänyt reilusti tavoitetason. Tieto&trendit lokakuu 2013.
Lehto, Anna-Maija (2012) Eläkeikätavoite on saavutettavissa. Hyvinvointikatsaus 1/2012.
Lehto, Anna-Maija–Sutela, Hanna (2010) Ikääntyvien työpanos on vahvassa kasvussa. Tieto&trendit huhtikuu 2010, 18 – 22.
Eläkekysymysten asiantuntijatyöryhmän raportti (2013). Eläketurvakeskus.
Uusitalo, Roope–Nivalainen, Satu (2013) Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeellesiirtymisikään. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 5/2013.
Lue samasta aiheesta:
Vaikutusmahdollisuudet lisäävät työtyytyväisyyttä, mutta erityisesti suomalaista työelämää vaivaava kiire uhkaa joustojen myönteisiä vaikutuksia.
Jatkuvassa kiireessä työskentelevät yleisimmin kreikkalaiset ja saksalaiset. Espanjassa ja Ranskassa melkein puolet työllisistä ei koe kiirettä, Suomessa siltä ei välty juuri kukaan.
Mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön ja tekemisjärjestykseen on Euroopan huippua Portugalissa. Suomessa naiset työskentelevät miehiä useammin tehtävissä, joissa vaikutusmahdollisuudet työhön ovat keskimääräistä heikommat.
Altistuminen erilaisille pöpöille on korona-aikana vähentynyt. Työolotutkimuksen tulosten perusteella voi päätellä myös, että sairaana työskentely on yleistynyt – erityisesti kun työpaineet ovat kovat ja pelko työpaikan menettämisestä suuri.
Työntekijöihin ollaan Suomessa eniten yhteydessä työasioissa työajan ulkopuolella. Toisaalta suomalaiset lukevat yleisesti työmeilejään lomalla, vaikka sitä ei heiltä edellytettäisikään.
Yli 55-vuotiaat palkansaajat ovat nykyisin koulutetumpia ja hyväkuntoisempia, arvostavat ansiotyötä tärkeäksi elämänalueeksi huomattavasti useammin ja ovat valmiita jatkamaan työelämässä selvästi pidempään kuin ikätoverinsa vuosituhannen vaihteessa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimus.
Useampi kuin joka kymmenes yli 50-vuotias palkansaaja kokee, että työpaikalla pyritään pääsemään ikääntyneistä palkansaajista eroon. Kokemus on yleisintä työpaikoilla, joissa henkilöstöä on viime vuosina vähennetty muutenkin.