Vuosi sitten hämmästelin blogissani keskipisteen siirtymälle tyypillisen nopean etenemisen huomattavaa hidastumista vuonna 2021. Väestön muuttoliikkeen uutisoinnissakin huomio kiinnittyi tuolloin Tampereen ja Turun muuttovoittoon niin Uudeltamaalta kuin Helsingistäkin.
Sen jälkeen keskipiste on liikkunut jälleen vauhdilla. Vuoden 2022 lopun väestötietojen perusteella keskipiste on siirtynyt Hämeenlinnan Hauholla pois Andersmaan asuinalueelta 890 metriä pellonlaitaan, noin kaksisataa metriä Lakeentieltä itään: 24,6577 astetta itäistä pituutta ja 61,0723 astetta pohjoista leveyttä (ETRS-TM35FIN-koordinaatteina N: 6773096, E: 373623).
Väestölliset keskipisteet kertovat sekä väestön muuttoliikkeistä että väestönlaskennan kehityksestä. Väestöllinen keskipiste – niin sanottu Weberin piste – on siis piste, joka minimoi etäisyyden jokaisen asukkaan asuinpisteeseen. Väestöllisen keskipisteen laskentaa menetelmineen käsittelin vuonna 2019 blogitekstissäni.
Vertaamalla viimevuotisiin ETRS-tasokoordinaatteihin saamme helposti laskettua pisteen siirtymäksi suoraan etelään 877 metriä ja länteen 158 metriä.
Edellisenä vuonna piste siirtyi länteen 198 metriä, joten länsisuunnassa siirtymä on hidastunut. Koronavuonna 2021 maassamuutossa nähty ”pako” Helsingistä onkin sen jälkeen laantunut. Pohjois- ja Itä-Suomen syrjäalueilla koetut huomattavat muuttotappiot edistävät pisteen siirtymistä.
Viimeinen yli kilometrin siirtymä oli vuosien 2018 ja 2019 välillä ennen koronan vaikutusta.
Väestöllinen keskipiste on edelleen suoraan toiseksi suurimman kaupunkimme Espoon yläpuolella.
Väestöltään kolmanneksi suurimman kaupungin Tampereen vetovoima hidastaa pisteen liikettä ja vaikuttaa siihen luonnollisesti myös länsisuunnassa. Länsisuuntausta tukee myös rannikon suurten kaupunkien vetovoima. Edellä mainitut kaupungit sijaitsevat maakunnissa, joiden väkiluku kasvoi vuonna 2022: Uudenmaalla, Pirkanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Kaikissa muissa maakunnissa väkiluku sitä vastoin väheni.
Entisen Hauhon kunnan rajat häämöttävät parin vuoden päästä, mutta Hämeenlinnassa pysytellään länsisiirtymästä riippuen useampia vuosia.
Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen Kumppani- ja ekosysteemisuhteet -palvelualueella,
Lapsen saaminen oli menneisyydessä usein väistämätön osa elämää, mutta nykyisillä sukupolvilla on mahdollisuus harkita asiaa omakohtaisemmin. Lapset syntyvät nyt toivottuina, usein suunniteltuinakin. Samalla syntyvyyskysymyksessä painavat yhteisön etu ja intressit – eri vuosikymmeninä eri näkökulmista.
Muuttoliike kompensoi tasaisesti pientä syntyneiden määrää. Vuoden 1980 jälkeen on syntynyt 40 ikäluokkaa, jotka ovat runsaan 60 000 hengen suuruisia. Nyt niistä 14 on nettomaahanmuuton ansiosta jo yli 70 000 hengen ikäluokkia.
Vuoden 2021 lopun tiedoin päivitetty pistekartta kertoo paitsi aiempaakin voimakkaammasta hidastumisesta pohjoinen-etelä-suunnassa myös liikahduksesta länteen.
Kuntien väliset muutot kerrostaloista pientaloihin ovat lisääntyneet vuosina 2020 ja 2021. Erityisesti 30–40-vuotiaat vaihtavat isompaan asuntoon.
Pandemia etätöineen myllersi ainakin tilapäisesti joitakin muuttotrendejä. Lapsiperheiden suuntautuminen suurten kaupunkien kehyskuntiin on kuitenkin jatkunut jo pitkään – syinä työpaikat, palvelut, koulut ja kulkuyhteydet.
Väestöllisellä keskipisteellä tarkoitetaan pistettä, josta on lyhin etäisyys kaikkiin asuinpisteisiin. Piste suuntaa etelään länteen kallistuen – sen matka etelään on kuitenkin viime mittauksista myös hidastunut.
Koululaisia on nyt hiukan enemmän kuin vuosikymmen sitten. Yhä useampi heistä asuu kaupungeissa. Pienet kyläkoulut ovat lähes kadonneet Suomesta, kun koulunkäyntiä on keskitetty koulukeskuksiin ja yhtenäiskouluihin. Kainuussa ja Lapissa koulumatka voi olla jopa yli 50 kilometriä suuntaansa.
Pandemia ei pysäyttänyt muuttoa kunnasta toiseen. Ennakkotiedot kertovat myös liikahduksista suunnissa: muuttovoittoja ja -tappioita tuli yllättäviin paikkoihin.
