Dataterapiaa – fakta­pohjainen maailman­kuva vähentää epä­toivoa

Kun maailma näyttää katastrofi­alueelta, jossa ei kannata kouluttautua ja suunnitella elämää, mitä antaa koulunsa päättävälle nuorelle?

Ehdotan tosiasioita, data­terapiaa, tuoretta teosta nimeltä Factfulness.

Factfulness on Hans Roslingin, ruotsalaisen lääkärin ja tilasto­valistajan, perinnön toinen osa, yhdessä Ola-pojan ja tämän vaimon Anna Rosling Rönnlundin kanssa kirjoitettu väkevä puolustus­puhe fakta­pohjaiselle maailman­kuvalle.

Alaotsikko kertoo sisällön: Kymmenen syytä miksi olemme väärässä maailman suhteen – ja miksi asiat ovat paremmin kuin luullaan.

Rosling vyöryttää tosi­asioita, jotka kertovat maailman olevan parempi ja kehittyvän kohti parempaa kuin mediaa seuraamalla uskoisi.

Esimerkkejä ”inhimillisen kehityksen hiljaisesta, salaisesta ihmeestä” riittää:

Rokotettujen lasten osuus maailmassa: 80 prosenttia.

Koulua käyvien tyttöjen osuus: 90 prosenttia.

Äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus: 1800: 85 prosenttia, 1966: 50 prosenttia, 2017: 9 prosenttia.

Taitavana kommunikoijana Rosling toki ymmärtää journalisteja, joiden ammattiin kuuluu hakea dramatiikkaa ja kiinnostavia poikkeus­tapauksia. Se, että 40 miljoonaa lentoa vuodessa pääsee turvallisesti perille, ei ylitä uutis­kynnystä.

Kynnystä ei ylitä sekään, että maailmassa kuolee lapsia vähemmän kuin koskaan. Ja se tarkoittaa, että köyhien ei enää tarvitse tehtailla jälkeläisiä, jotta edes jotkut selviäisivät vanhempien vanhuuden turvaajiksi.

Yksi viime vuonna kuolleen Roslingin keskeisimpiä sanomia olikin se, että maailma on jo saavuttanut ”lapsi­huipun”. Lasten määrä ei enää kasva, väestö­räjähdyksen moottori on sammunut, vaikka väki­määrä vielä lisääntyykin lähi­vuosikymmenet lapsenteko­ikäisten valtavan määrän takia.

Suuri osa koulutetuista länsi­maalaisista arvelee kuitenkin maailman ykkös­ongelmaksi hallitsematonta lisääntymistä. Tieto syntyvyyden laskusta 2–3 lapseen naista kohden useimmissa maissa ei ole – kuinka ollakaan – saanut juuri huomiota tiedotus­välineissä.

Rosling esittää kuvion 30 maan kansalaisten näkemyksistä, mihin suuntaan maailma on muuttumassa. Huonompaan suuntaan, arvelee valtaosa Tanskasta Thaimaaseen ja Australiasta Argentiinaan. Suomalaiset sijoittuivat keski­vaiheille lähes kahden kolmas­osan pessimisti­osuudella.

Siispä: ”Niin kauan kuin ihmisten maailman­kuva on niin paljon negatiivisempi kuin todellisuus, pelkät tilastot voivat saada olon positiivisemmaksi.”

Ja tätä tilastojen onnellisuus­pilleriä saa ilmaiseksi netistä – vaikkapa YK:n tai Roslingin Gapminder-säätiön sivuilta.

Kirjan harvinais­laatuisemmatkin tilasto­kuviot ovat mainioita lääkkeitä maailman­tuskaan. Oma suosikkini näin kesäloman lähestyessä on ylöspäin sojottava Kitaroita per capita -käppyrä. Soitto­kelpoisia kitaroita oli 1960-luvun alussa miljoonaa ihmistä kohti pari sataa, nyt jo toista­kymmentä tuhatta.

Soittimien lisääntyminen on ilahduttava indikaattori maailman muuttumisesta paremmaksi. Yhä useammat lapset voivat nälkiintymisen sijaan toteuttaa haaveitaan.

Synkkämielisyyden lievittämisen lisäksi Factfulness sopisi toisestakin syystä lahjaksi vaikkapa kevään yli­oppilaalle. Se on verraton opas kirkkaaseen ajatteluun ja ajatus­virheiden välttämiseen.

Yksi maailman­menoon liittyvä opetus: Asiat voivat olla samaan aikaan huonosti mutta paremmin kuin ennen.

Kehityksen tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole valheellista positiivisuutta eikä silmien ummistamista maailman ongelmilta ja kärsimykseltä. Se on toivoa herättävää mahdollisuuksien näkemistä.  

Hans Roslingin elämäkertateoksesta ovat aiemmin kirjoittaneet Jouni Kotkavuori ja Jussi Melkas.