Julkaistu: 14.2.2002
Faktuaari
Euro ei poista hintaeroja?
Suomi on kallis maa. Kuluttajahinnat ovat keskimäärin runsaan kymmenesosan korkeammat kuin esimerkiksi Saksassa. Jos suomalaiset tekisivät ostoksensa Portugalissa, joka on halvin euromaa, ostovoimamme lisääntyisi yli 60 prosenttia.
Kansallisten valuuttojen vaihtuminen euroiksi on tuonut hintaerot yhä selvemmin näkyviin. Samasta tuotteesta kuluttajat maksavat hyvin erilaisia hintoja eri euromaissa. Yhteinen valuutta tuo läpinäkyvyyttä hintoihin ja lisää todennäköisesti myös kilpailua. Mutta tasoittuvatko hintaerot euron myötä, siitä voidaan olla monta mieltä.
Jossain määrin hintaerot tasoittuivat jo 1990-luvun jälkipuoliskolla. Tämä toteutui siten, että alhaisen hintatason maissa kuluttajahinnat nousivat yleisesti nopeammin kuin korkean hintatason maissa. Esimerkiksi Suomessa kuluttajahinnat kohosivat vuosina 1995-1999 keskimäärin yhden prosenttiyksikön hitaammin kuin euromaissa keskimäärin.
Yksityisen kulutuksen kokonaishintataso euromaissa syyskuussa 2001
Euron kykyä tasoittaa hintaeroja voidaan monestakin syystä epäillä. Sisämarkkinoista huolimatta euroalue jakautuu edelleen pitkälti kansallisiin markkinoihin. Eri maiden kuluttajilla on omat tottumuksensa ja odotuksensa. Hinta ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa ostopäätöksiin. Silläkin on vaikutusta, että myyjä ja ostaja puhuvat samaa kieltä.
Vaikka euroalueella eletään periaatteessa vapaakauppaoloissa, käytäntö on usein toinen. Yhteisötason säädösten tulkinta vaihtelee maittain. Erilaiset kansalliset määräykset vaikeuttavat edelleen tuotteiden pääsyä markkinoille. Sisämarkkinakehityksen puutteet rajoittavat hintojen yhdenmukaistumista. Esimerkiksi elintarvikkeiden tai rakennusaineiden kohdalla ei vielä voida puhua vapaasta kilpailusta tai yhtenäisistä euromarkkinoista.
Tietty kitka ja tietämättömyys säilyvät markkinoilla myös euro-oloissa. Mainostajilta puuttuu laajalevikkinen Euroopan laajuinen media. Myös Euroopan laajuiset jakelukanavat puuttuvat. Lisäksi kuluttajilla on huomattavia käytännön esteitä hyödyntää mahdollisia hintaeroja. Euroopassa internet-pohjaiset ostotottumukset ovat vielä harvinaisia.
Tuottajilla on edelleen mahdollisuus hinnoitella tuotteensa hyvin eri tavalla eri markkinoilla. Tuottajat voivat hälventää hintojen läpinäkyvyyttä muun muassa pakkauskokoja muuttamalla tai myymällä eri markkinoilla hieman erilaisia tuotteita. Nykyisinkin hyvin harvoja tuotteita myydään täysin identtisessä muodossa eri kansallisilla markkinoilla. Yrityksille hinnoittelun strateginen merkitys on ehdottomasti kasvanut euron myötä.
Huomattavia hintaeroja esiintyy myös kansallisten markkinoiden sisällä. Näin Suomessakin; Helsingissä voi leikkauttaa tukkansa edelleen reippaasti halvemmalla Kalliossa kuin keskustassa. Kotimarkkinoilla myytävien palveluiden hinnoitteluun euron tulolla ei taida olla mainittavia vaikutuksia.
Komission raportin mukaan tuotteiden hintaerot olivat euroalueella 1990-luvun lopulla vain hieman suuremmat kuin Yhdysvalloissa. Eräiden tuoreiden tutkimusten mukaan euroalueen hintaerot ovat jo lähes samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa. Tämäkin viittaa siihen, että kovin suuria mahdollisuuksia hintatasojen tasoittumiseen ei välttämättä enää ole.
Käsitykset euron hintavaikutuksista vaihtelevat: MIT:n professori Rudiger Dornbusch arvioi äskettäisessä lehtiartikkelissaan, että euroalueen hintaerot säilyvät jatkossakin suurina. Hän perusteli käsitystään sillä, että hintaerot johtuvat pääosin tekijöistä, joihin yhteisen valuutan omaksuminen ei juuri vaikuta. Lisäksi euron hinnoitteluvaikutus kohdistuu varsin rajalliseen määrään hyödykkeitä. Pankkiiriliike Merrill Lynchin ekonomistit sen sijaan arvioivat, että euron omaksuminen pienentää euroalueen hintatasoerot noin puoleen nykyisestä.
Suomen korkeaa hintatasoa perustellaan sillä, että meillä kustannusrakenne on toisenlainen kuin Etelä-Euroopassa. Palkat ja verot määräytyvät edelleen kansallisten päätösten pohjalta, vaikka reunaehdot ovat näiltäkin osin kiristyneet. Routakerroksen sulattaminen ja pitkät kuljetusetäisyydet on kompensoitava paremmalla tuottavuudella ja tehokkuudella.
Euroa olennaisempi asia hintakehityksen kannalta on se, miten markkinoiden kilpailuoloja kehitetään. Suomessa EU- ja Emu-ratkaisut sekä talouden avautuminen tervehdyttivät kilpailuoloja 1990-luvulla. Esimerkiksi kaupan alalla kilpailu on lisääntynyt ulkomaisten ketjujen markkinoille tulon vuoksi. Paljon on tälläkin saralla kuitenkin vielä tehtävissä niin kansallisesti kuin EU-tasolla.
Näyttää siis siltä, että euro pysyy suomalaisten käsissä jatkossakin vähemmän arvokkaana ja ostovoimaisena kuin muiden eurokansalaisten käsissä.
Päivitetty 14.2.2002
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi