Muissa EU-maissa syntyneiden miesten ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyysasteet ovat meillä korkeat verrattuna Ruotsiin ja EU-keskitasoon. Ulkomailla syntyneiden työllisyys on Suomessa myös kasvanut kansainvälisesti verrattuna ripeästi. Ulkomaalaistaustaisten tekemä työ on kuitenkin muita yleisemmin ns. epätyypillistä, kuten määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita taikka vuokra- tai alustatyötä.
Maahanmuuttajien työllisyydestä on keskusteltu kuluvana vuonna paljon. Tilastojen mukaan viime vuosien työllisyyskasvu on Suomessa ollut pitkälti vieraskielisten varassa; erityisesti maahanmuuttajanaisten työllisyys on kohentunut vauhdilla. Kehitys näkyy niin Tilastokeskuksen otospohjaisessa työvoimatutkimuksessa kuin rekisteripohjaisessa Työssäkäyntitilastossa.
Keskusteluissa on kuitenkin harvemmin tuotu esiin sitä, millainen Suomen tilanne on tässä suhteessa verrattuna muihin maihin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt myös se, onko suomalais- ja ulkomaalaistaustaisilla eroa siinä, millaisiin työnteon muotoihin he työllistyvät.
Tämä artikkeli pyrkii valottamaan näitä kahta näkökulmaa. Molemmissa aineistona on työvoimatutkimus, joka mahdollistaa kansainvälisen vertailun – työllisyyttä tarkasteltaessa verrokkeina ovat Ruotsi ja EU27-maiden keskiarvo.
Työllisyysasteiden osalta tarkastelu perustuu syntymämaahan, työnteon muotojen osalta syntyperään: ulkomaalaistaustaisia ovat henkilöt, joiden molemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla, suomalaistaustaisia taas ne, joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt Suomessa.
Ulkomailla syntyneiden työllisyyttä voidaan vertailla Euroopan eri maiden kesken Eurostatin tietokantataulukoista.
Eurostatin mukaan ulkomailla syntyneiden 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli Suomessa vuonna 2022 korkeampi (73,4 %) kuin Ruotsissa (72,4 %) tai EU27-maissa keskimäärin (69,0 %). Vielä vuonna 2016 tilanne oli aivan toinen (Suomi 60,9 % vs. Ruotsi 68,4 % ja EU27-maat 64,2 %).
Sukupuolen mukaan tarkasteltuna ulkomailla syntyneiden miesten työllisyysaste oli vuonna 2022 samaa tasoa niin Suomessa (78,3 %), Ruotsissa (78,8 %) kuin EU27-maissa keskimäärinkin (78,3 %). Ulkomailla syntyneiden naisten työllisyysaste sen sijaan ohitti Suomessa (68,3 %) niin Ruotsin (66,0 %) kuin EU27-maiden keskiarvonkin (60,4 %) vuonna 2022. (Kuvio 1)
Työvoimatutkimuksen vuoden 2021 uudistuksen vuoksi työllisyyttä kuvaavat luvut vuodesta 2021 eteenpäin eivät ole ulkomailla syntyneen väestön osalta välttämättä täysin vertailukelpoisia edeltäviin vuosiin (ks. myös maahanmuuttajataustaisen väestön tilastointi työvoimatutkimuksessa ). Ajallista kehitystä voidaan kuitenkin seurata erikseen vuosien 2016–2020 sekä 2021–2022 osalta.
Molempina ajanjaksoina nähdään sama ilmiö: ulkomailla syntyneiden naisten työllisyysasteen kasvussa Suomi erottuu verrokkien kärkimaana. Ulkomailla syntyneiden miesten osalta tämä ilmiö näkyi vuosina 2016–2020, mutta tuoreemmassa 2021–2022 vertailussa Suomen kasvu jää hieman jälkeen Ruotsin ja EU27-keskiarvon.
Naisten työllisyyden voimakas kohentuminen tasaa tilannetta kuitenkin niin, että koko 20–64-vuotiaan ulkomailla syntyneen väestön osalta työllisyysaste on kasvanut Suomessa reippaammin kuin Ruotsissa ja EU27-maissa keskimäärin myös vuosina 2021–2022.
Ulkomailla syntyneet ovat heterogeeninen joukko, ja työllisyysasteissa on eroa muun muassa syntymämaan, maahantulon syyn sekä maassa asumisen keston mukaan. Koska maahanmuuttajaväestön rakenne voi vaihdella eri maissa näissä suhteissa, samoin kuin ikärakenteeltaan, on syytä katsoa tilannetta tarkemmalla tasolla.
Seuraavassa 20–64-vuotiaiden työllisyysasteita tarkastellaan syntymämaan mukaan niin, että ulkomailla syntyneet on jaettu erikseen EU27-maissa syntyneisiin sekä EU27-maiden ulkopuolella syntyneisiin. Lisäksi tarkastellaan kohdemaassa syntyneitä omana ryhmänään.
Kohdemaalla tarkoitetaan sitä maata, jota tarkastelu koskee. Kohdemaassa syntyneet ovat toisin sanoen Suomen osalta kaikki Suomessa syntyneet henkilöt heidän syntyperästään eli vanhempiensa taustasta riippumatta, Ruotsin osalta Ruotsissa syntyneet ja EU27-keskiarvon osalta kussakin tarkasteltavassa maassa syntyneet.
Suomen osalta kohdemaassa eli Suomessa syntyneiden miesten työllisyysaste (79,1 %) oli hieman alhaisempi kuin vastaava EU27-maiden keskiarvo (80,3 %). Suomen luku jäi myös selvästi jälkeen, kun sitä verrataan Ruotsiin ja Ruotsissa syntyneiden miesten työllisyysasteeseen (87,2 %). (Kuvio 2)
Ulkomailla EU27-maissa syntyneiden miesten työllisyysaste oli Suomessa sen sijaan erityisen korkea (87,0 %): se oli paitsi korkeampi kuin Suomessa syntyneillä miehillä, myös korkeampi kuin vastaava osuus Ruotsissa (85,3 %) tai EU27-maissa keskimäärin (83,6 %) vuonna 2022.
EU27-maiden ulkopuolella syntyneiden miesten työllisyysasteet olivat matalammat kuin EU27-maissa syntyneillä niin Suomessa, Ruotsissa kuin EU27-keskiarvonkin mukaan. Suomessa EU-maiden ulkopuolella syntyneiden miesten työllisyysaste oli vuonna 2022 lisäksi hieman matalampi (74,6 %) kuin Ruotsissa (76,9 %) tai EU27-maissa keskimäärin (76,3 %).
Suomessa syntyneiden naisten työllisyysaste (79,0 %) oli puolestaan selvästi yli vastaavan EU27-keskiarvon (70,9 %). Ruotsista (84,1 %) jäätiin kuitenkin selvästi jälkeen.
Myös muissa EU27-maissa kuin kohdemaassa syntyneiden naisten työllisyysaste (75,9 %) oli Suomessa korkeampi kuin EU27-maissa keskimäärin (71,1 %), mutta matalampi kuin Ruotsissa (83,6 %). (Kuvio 3)
EU27-maiden ulkopuolella syntyneiden naisten osalta tilanne on mielenkiintoisella tavalla erilainen. Heidän työllisyysasteensa oli Suomessa (65 %) vuonna 2022 selvästi paremmalla tolalla kuin Ruotsissa (60,4 %) tai EU27-maissa keskimäärin (56,1 %). Ja jos verrataan EU-27-maiden ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyyttä niiden naisten työllisyyteen, jotka ovat syntyneet kohdemaassa tai muussa EU27-maassa, ryhmien välisten työllisyysasteiden välinen ero oli Suomessa selvästi pienempi kuin Ruotsissa ja hieman pienempi kuin EU27-maissa keskimäärin.
Suomessa työllisyysasteet olivat vuonna 2022 siis erityisen korkeat muissa EU27-maissa kuin Suomessa syntyneillä miehillä sekä EU27-maiden ulkopuolella syntyneillä naisilla, kun tilannetta verrataan vastaaviin EU27-keskiarvoihin tai Ruotsin lukuihin.
Suomi erottuu edukseen ylipäänsä sen suhteen, miten ripeää ulkomailla syntyneiden työllisyyden kasvu on viime vuosina ollut. Suomen tilanne on kuitenkin verrokkeja heikompi silloin, kun verrataan kohdemaassa syntyneiden miesten tai EU27-maiden ulkopuolella syntyneiden miesten työllisyysasteita.
Ulkomaalaistaustaisten vastaajien määrä työvoimatutkimuksen otospohjaisessa aineistossa on ollut perinteisesti liian pieni siihen, että heidän työllisyytensä piirteitä olisi voinut tarkastella yksityiskohtaisesti. Tällainen tarkastelu on tullut mahdolliseksi vasta nykyisin, kun ulkomaalaistaustaisten työllisten määrä on kasvanut Suomen työmarkkinoilla ja näin ollen myös työvoimatutkimuksen otoksessa.
Nykyisin esimerkiksi tiedämme, että ulkomaalaistaustaiset ovat keskimääräistä useammin vuokratyösuhteissa ja että kevytyrittäjistä viidennes on ulkomaan kansalaisia.
Alustavälitteistä työtä tekevien osuus on ulkomaalaistaustaisten joukossa moninkertainen suomalaistaustaisiin verrattuna – erityisesti alustavälitteiset taksipalvelut ja kuriiripalvelut ovat suurelta osin ulkomaalaistaustaisen työvoiman varassa.
Työnteon muotojen kartoittaminen työvoimatutkimuksen aineistolla näyttää ulkomaalaistaustaisten työllisten heikomman työmarkkina-aseman verrattuna suomalaistaustaisiin. Seuraavassa tarkastellaan vuotta 2021 ja 15–64-vuotiaita työllisiä.
Nähdään, että ulkomaalaistaustaisten työsuhteet olivat useammin määräaikaisia ja osa-aikaisia kuin suomalaistaustaisilla. Siinä missä suomalaistaustaisista työllisistä lähes kaksi kolmasosaa oli kokoaikaisessa jatkuvassa palkkatyössä eli niin sanotuissa normaalityösuhteissa vuonna 2021, ulkomaalaistaustaisten työllisten joukossa vastaava osuus oli lähes 10 prosenttiyksikköä pienempi. (Kuvio 4)
Yrittäjien osuus oli työvoimatutkimuksen mukaan hieman suurempi ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla työllisillä. Yrittäjyyden rakenne eroaa siinä, että ulkomaalaistaustaisten joukossa ei juurikaan ole maatalousyrittäjiä. Maatalousyrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten – sekä naisten osalta myös työnantajayrittäjien – määrä onkin tilastossa ulkomaalaistaustaisilla liian pieni julkaistavaksi.
Naisille osa-aikaiset ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä kuin miehille. Näin ollen ei olekaan yllätys, että ulkomaalaistaustaisten naisten työmarkkina-asema näyttää työnteon muotojen näkökulmasta kaikkein heikoimmalta. Vain noin puolet heistä oli vuonna 2021 niin sanotuissa normaalityösuhteissa ja noin 40 prosenttia oli määräaikaisessa ja/tai osa-aikaisessa palkkatyössä. (Kuvio 5)
Työnteon muotojen suhteen ulkomaalaistaustaisten työllisten tilanne muistuttaa siis monelta osalta nuorten työmarkkinoille ensi kertaa astuvien tilannetta: määräaikaiset työsuhteet, osa-aikatyö ja vuokratyö ovat keskimääräistä yleisempiä.
Syyt työsuhteen määrä- tai osa-aikaisuuteen ovat moninaisia. Sekä määräaikaset työsuhteet että osa-aikatyö ovat yleisempiä kaikkein nuorimmille ja vanhimmille ikäryhmille kuin keskimmäisiin ikäryhmiin kuuluville: erityisesti työuran alussa ja lopussa tällaiset työnteon muodot usein sopivat omaan elämäntilanteeseen ja tuovat toivottua joustoa työntekoon. Keskimmäisissä ikäryhmissä tyypillisempää on se, että jatkuvaa tai kokoaikaista palkkatyötä ei ole toiveista huolimatta löytynyt.
Pääasialliset syyt epätyypillisen työn tekoon vaihtelevat paitsi iän ja sukupuolen, myös syntyperän mukaan. Seuraavassa tarkastelun kohteena ovat edelleen 15–64-vuotiaat vuonna 2021.
Kokoaikatyön puute oli yleisin syy osa-aikatyöhön niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustaisilla osa-aikatyötä tekevillä työllisillä. Ulkomaalaistaustaisilla se oli kuitenkin vieläkin korostuneempaa: ulkomaalaistaustaisista osa-aikatyötä tekevistä työllisistä lähes puolet, mutta suomalaistaustaisista vajaa kolmannes teki osa-aikatyötä kokoaikatyön puutteessa.
Opiskelu oli syynä työn osa-aikaisuuteen noin neljännekselle niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustaisista – suomalaistaustaisille tosin hieman useammin. Molemmissa ryhmissä vajaa 10 prosenttia nimesi syyksi lastenhoidon.
Terveydelliset syyt sekä muut perheeseen liittyvät tai henkilökohtaiset syyt olivat osa-aikatyön taustalla noin joka kolmannella suomalaistaustaisella, mutta vain noin joka viidennellä ulkomaalaistaustaisella. Kyseiset syyt korostuvat iäkkäämmillä osa-aikatyöntekijöillä, ja ulkomaalaistaustaisessa työvoimassa yli 55-vuotiaita on vähemmän kuin suomalaistaustaisten joukossa.
Mitä taas tulee työsuhteen määräaikaisuuteen, niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustaisista määräaikaisista palkansaajista noin puolet nimesi määräaikaisen työsuhteensa pääasialliseksi syyksi sen, että tehty työ oli saatavilla vain määräaikaisena.
Se, ettei mitään muutakaan pysyvää työtä ollut löytynyt, oli syynä noin 30 prosentilla ulkomaalaistaustaisia ja noin 20 prosentilla suomalaistaustaisia määräaikaisia palkansaajia.
Ulkomaalaistaustaisista useampi ja suomalaistaustaisista harvempi kuin joka kymmenes sanoi määräaikaisuutensa liittyvän oppisopimuskoulutukseen, muuhun koulutukseen tai koeaikaan.
Suomalaistaustaisista noin joka viides ilmoitti, että ei olisi halunnutkaan pysyvää työtä, kun ulkomaalaistaustaisista vastaava tilanne oli noin joka kymmenennellä.
Samansuuntaisia tuloksia saatiin vuoden 2022 alustatyötä koskevasta pilottitiedonkeruusta: ulkomaalaistaustaisilla syy alustatyön tekoon oli suomalaistaustaisia yleisemmin se, ettei muuta työtä ollut saatavilla ja vastaavasti harvemmin se, että alustatyötä tehtiin lähinnä siksi, että haluttiin kerätä lisäansioita tai verkostoitua.
Koronakriisin aiheuttamaa vuoden 2020 tilapäistä notkahdusta lukuun ottamatta työllisyys on kasvanut Suomessa viime vuosina ripeästi. Vahva työmarkkinatilanne on heijastunut myös maahanmuuttajien työllisyyteen; tilastojen mukaan maahanmuuttajien työllisyys näyttää kohentuneen jopa muuta väestöä enemmän, tarkastellaanpa tilannetta sitten äidinkielen, syntyperän, kansalaisuuden tai syntymämaan mukaan.
Kun esimerkiksi 15–64-vuotiaiden työllisten määrä kasvoi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuodesta 2021 vuoteen 2022 noin 20 000 miehellä ja 36 000 naisella, jotakuinkin puolet näistä uusista työllisistä oli ulkomaalaistaustaisia.
Ulkomailla syntyneiden työllisyys näyttäisikin kasvaneen Suomessa viime vuosina enemmän kuin EU27-maissa keskimäärin. Eurostatin tilastoissa Suomi erottui vuonna 2022 edukseen EU27-keskiarvoon ja Ruotsiin verrattuna erityisesti EU27-maiden ulkopuolella syntyneiden naisten sekä EU27-maissa (pl. kohdemaa) syntyneiden miesten työllisyydessä.
Tässä yhteydessä ei ole mahdollista selvittää, missä määrin maahanmuuttajien työllisyyskasvu Suomessa on seurausta maahan jo aiemmin muuttaneiden työllisyyden kohenemisesta yleisen työmarkkinatilanteen ja kotouttamistoimien myötä ja missä määrin kyse on työperäisen maahanmuuton kasvusta. Tilanteen taustalla vaikuttavat varmasti molemmat ilmiöt. (Ks. myös Baumgartner & Raijas 2023.)
Kasvaneesta työllisyydestä huolimatta ulkomaalaistaustaisten tilanne työmarkkinoilla ei vaikuta yhtä vahvalta kuin suomalaistaustaisten. Ulkomaalaistaustaiset työlliset työskentelevät niin sanotuissa normaalityösuhteissa eli kokoaikaisessa jatkuvassa palkkatyössä selvästi harvemmin kuin suomalaistaustaiset. Erilaiset epätyypilliset työnteon muodot kuten määräaikainen ja osa-aikainen työ, samoin kuin muun muassa vuokratyö tai alustatyö, ovat ulkomaalaistaustaisille ja ulkomailla syntyneille yleisempiä kuin suomalaistaustaisille tai Suomessa syntyneille.
Syy epätyypilliseen työntekoon löytyy ulkomaalaistaustaisilla muuta väestöä useammin siitä, että muunlaista työtä ei ole ollut mahdollista saada.
Vuoden 2021 Työvoimatutkimuksen lisäosa paljasti, että merkittävä osa ulkomaalaistaustaisista työskentelee omaa osaamistasoaan vaatimattomammissa tehtävissä. Tämän artikkelin perusteella ulkomaalaistaustaisen työvoiman resursseja jää käyttämättä paitsi osaamisen myös työpanoksen suhteen useammin kuin suomalaistaustaisen väestön.
Hanna Sutela on erikoistutkija Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.
Lähteitä:
Baumgartner, Tarja (2023) Maahanmuuttajien osaamista jää käyttämättä työmarkkinoilla, Tilastokeskus, Tieto & Trendit
Baumgartner, Tarja & Raijas, Meri (2023) Maahanmuuttajanaisten työllisyys parani, Tilastokeskus, Tieto & Trendit
Leskinen, Tatu & Hannula, Ulla (2023) Entistä useampi tekee vuokratyötä – työntekijöistä kolmasosa nuoria ja neljäsosa ulkomaalaistaustaisia, Tilastokeskus, Tieto & Trendit
Myrskylä, Pekka (2023) Maahanmuuttajat paikkaavat Suomen työllisyysvajetta, Tilastokeskus, Tieto & Trendit
Pärnänen, Anna (2023) Alustatyö on yhä vähäistä mutta ulkomaalaistaustaisten keskuudessa suosittua, Tilastokeskus, Tieto & Trendit
Raijas, Meri (2023) Kevytyrittäjyys yleistyy vauhdilla – paljon nuoria miehiä, viidennes ulkomaalaisia, Tilastokeskus, Tieto & Trendit
Sutela, Hanna (2016) Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevien naisten kotoutumiseen kiinnitettävä huomiota, Tilastokeskus, Tieto & Trendit
Ikääntyneiden työllisyysasteet olivat Suomessa 1990-luvun laman jäljiltä roimasti heikommat kuin muissa Pohjoismaissa. Sittemmin olemme peitonneet kirimisvauhdillamme muut ylivoimaisesti.
Työvoimatutkimuksen mukaan sivutyötä tehneiden osuus työllisistä on Suomessa kasvanut jo pidempään ollen reilut viisi prosenttia vuonna 2023. Sivutyön tekijät ovat tyypillisesti yrittäjiä ja työskentelevät päätyössään tavallista useammin osa-aikaisesti. Viime vuonna 80 prosenttia sivutyötä tehneistä toimi yksityisellä sektorilla.
Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.
Suomen väestöstä joka kolmas oli 1950-luvulla alle 18-vuotias, nyt enää harvempi kuin joka viides. Ulkomaalaistaustaisten lasten määrä on noussut yli sadantuhannen, valtaosa on syntynyt Suomessa.
Ulkomaalaistaustaisten osuus alle 18-vuotiaiden nuorten tekemistä ryöstöistä ja pahoinpitelyistä on noussut isoissa kaupungeissa, niin myös osuus nuorista. Määrällisesti pienen joukon tekemiset pilaavat enemmistön maineen.
Taiteen parissa työskenteleville on arkipäivää työskennellä freelancerina, osa-aikaisesti, apurahan varassa, useammassa työssä ja erilaisissa peräkkäisissä työsuhteissa. Vaikka epätyypilliset työn muodot tuovat vapautta ja joustavuutta, ne tarkoittavat usein myös epävarmempaa toimeentuloa sekä kamppailua sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmän kanssa.
Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoimatutkimuksen sisältö- ja menetelmämuutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä.
Reilulle neljännekselle alustatyötä tekevistä se on päätyö. Yli puolelle kyse on täydentävästä tai satunnaisesta työstä. Vain 7 prosenttia teki alustatyötä siksi, ettei muuta työtä ollut saatavilla. Tuore kysely antaa yllättävän myönteisen kuvan alustatyöntekijöiden autonomiasta. Valtaosa kokee voivansa kontrolloida työtehtäviään ja -aikojaan.
